Virallisesti minut luokitellaan perheettömäksi. Ja veroilmoituksessa taitaa olla vieläkin ilmaisu naimaton. No, sitä minä olen, jos sillä tarkoitetaan, olenko naimisissa vai en.
Olen eri mieltä tuosta perheettömyydestä. Ydinperheeni tällä hetkellä käsittää minut. Vielä kolme viikkoa sitten se oli minä ja Santtu-koirani. Ja jokunen vuosi sitä ennen kaksi, kolme, neljä ja viisi koiraa - yhtäaikaa. Kaikkiaan koiria minulla on ollut kuusi.
Olen eri mieltä perheettömyydestäni. Vaikka samassa taloudessa asuvia ihmisiä ei ole lisäkseni muita, minulla ovat biologiset lähisukulaiseni - sisareni ja heidän lapsensa ja lastenlapset. Ja tietysti heidän kaikkien puolisot kuuluvat perheeseeni.
Mutta ei tässä vielä kaikki. Perheeni on oikeasti laaja. Kakkosäitini lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset ovat myös osa perhettäni. Ja puolisot. Toiset kiinteämmin, toiset väljemmin.
Jos minusta puhuttaessa on vaarana sekoittaa, kenestä on kyse, niin sanotaan Moskovan Tarja. Kaikki ovat silloin kartalla. Olen kutsumanimestäni erittäin ylpeä!
Olen muistaakseni jo aiemmin kirjoittanut, miten jännältä tuntuu, kun tapaan heitä vuosienkin jälkeen. Jutun juurta piisaa. En tiedä, mistä aiheet kumpuavat, mutta niitä vain riittää.
Eikä tämä biologinen perheeni jää mitenkään huonommaksi. Juttua riittää.
Ja kaikki ovat minulle rakkaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti