Sain tänään uuden jumppavälineen. Väline sinäsnsä ei ole uusi, mutta jumpassa käytettynä kyllä.
Jäbä on mainio poika löytämään edellisten koirieni leluja tuosta pihasta. Eilen löytyi putkiorava. Tosin oravan "nahka" oli irti, lötky kuin mikä, ja putki yksinkin ihan hyvä lelu. Samoin "nahka".
Tänään löytyi putkinalle. Siitä innostuimme molemmat. Jäbä kantoi sitä minulle, minä otin sen käteeni, nousin puutarhatuolista ylös, nostin käteni ylös etukautta, vein sen vähän taakse vartalolinjasta ja viskasin. Istuin.
Kun Jäbä kävi noutamassa kuten noutajan kuuluukin ja toi putkinallen minulle, toistin liikkeen. Meillä oli hauska puolituntinen! 😄 Tönköt jalkani vetreytyivät kuin itsestään.
On muuten likainen kuin mikä. Eikä ihme. Se on maannut ulkona useamman vuoden.
Suosittelen tätä treeniä kaikille. Jos ei ole koiraa eikä putkinallea, niin ne voi korvata muilla. Noutavan koiran tilalle ei ole parempaa vaihtoehtoa kuin noutava ihminen - joko treenaaja itse tai jokin muu ihminen. Mies, vaimo, ystävä, naapuri, sukulainen. Kuka tahansa, joka suostuu noutajaksi, kelpaa.
Putkinalle lienee helpompi korvattava. Mikä tahansa lelu tai keppi tai esine sopii hyvin. Jos mitään ei löydy, voi leikkiä viskaavansa jotakin. Arvotavaroita ei kannata viskellä, jotteivat säry ja/tai häviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti