Kyllä on ihmisen iho ihmeellinen! Miten se korjautuu ja kasvaa uudestaan ainakin pienelle alueelle. Ihan itse sain sen nähdä.
Jokunen viikko sitten Jäbän "kaadettua" minut sain sääreeni syvän kuopan. Katsellessani sitä vereslihalla olevaa kaatumisjälkeä voin pahoin. Se kuoppa näytti vastenmieliseltä.
Kävin taas tänään terveysasemallamme tarkistuttamassa jalkani. Näin on ollut koko tämän ajan kaksi kertaa viikossa. Jo viime viikolla sain hyviä uutisia. Kuoppa oli melkein umpeutunut ja ihoa oli kasvanut melkoisesti sen päälle.
Vielä tänään hoitaja laittoi vauriokohtaan vajaan euron kokoisen hoitavan hopeasidoksen ja sene päälle haavasiteen. Hän arveli, että 13. päivä perjantaina, jonne sain vielä ajan, iho on kasvanut kokonaan kuopan päälle. Jatkossa tarvitsen tavallista sidosta vain suojaamaan vauriokohtaa. Tiedoksenne - minulle perjantai 13. päivä on aina ollut onnen päivä!
Olen äärimmäisen kiitollinen siitä hyvästä hoidosta, jota olen saanut. Välillä olen tosin pelännyt, että tilaavat piipaa-auton, kun olen vääntänyt juttua jos jonkinlaista, enimmäkseen Jäbästä ja itsestäni. Pitänevät kuitenkin vielä täysijärkisenä, kun olen ihan omalla autollani saanut lähteä. Ainakin, kun tietävät Jäbän olevan koira eikä ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti