Kuuntelin tänään Yle Radio 1:ltä ohjelman Näistä levyistä en luovu. Haastateltavana oli Radion sinfoniaorkesterin orkesterijärjestäjä Heikki Tikka.
Hänen valintansa olivat mielenkiintoisia, hyviä. Olisi voinut kuvitella, että tulee pelkkää sinfoniaa, mutta kaukana siitä.
Tikka totesi yhdessä vaiheessa, että hän kaipaa aikaa, jolloin tehtiin virheitä. Yllätävä mielipide, mutta erittäin tervetullut.
Hän haluaisi kuulla enemmän musiikkia, jota ei ole siloteltu ja tasoiteltu studiossa. Myös virheiden pitäisi kuulua. Näin musiikki olisi elävämpää.
Olen hänen kanssaan samaa mieltä. En vain musiikin, vaan koko elämän suhteen. Miksi meidän pitäisi pyrkiä aina täydellisyyteen? Voisimmeko vain hyväksyä, että teemme asioita oikein, mutta myös virheitä?
Muutakin kuin musiikkia voi siloitella. Tosin eletty elämä ei sitä salli. Onneksi. Tai sitten me valehtelemme.
Virheet värittävät maailmaa, elämää. Virheet tekevät niistä näkyvän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti