Minun on tehnyt mieli jo pitkän aikaa kaalipiirakkaa. Eikä mitä tahansa kaalipiirakkaa, vaan sitä, jota ostelin katukojuista aikoinani Kiovassa opiskellessani.
Luin tänään mainoksen, jossa eräs kauppaliike ilmoitti vanhanajan kaali-, lohi- ja lihapiirakasta. Oli aivan pakko ajella kaupunkiin ostoksille.
Pettymykseni oli suuren suuri, kun eivät olleetkaan saaneet kaalipiirakkaa. Niitä kahta muuta kyllä olivat saaneet. Ostin pienen palan lohipiirakkaa.
Eihän se taikina ollut laisinkaan sitä, mitä Kiovassa, tai äitini tekemä. Toimittaja oli Ruotsista tai Suomesta ruotsinkielin yritys. Söin piirakan, kun kerran olin ostanut.
Jotenkin tuntuu, että minun on kaivettava esiin venäjänkielinen keittokirjani. Muistelen siinä olevan sen ainoan oikean kaalipiirakan ohjeen. On isotöinen, mutta mieliteko on sen verran suuri, että taidan kestää vaivan.
Tarkennukseksi totean, että en ajanut kaupunkiin pelkästään piirakkapalan vuoksi. Hoidin samalla reissulla monta muuta asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti