Tänään puuhasteltiin Jäbän kanssa takapihalla. Välillä yhdessä, välillä erikseen. Kun annoin sille 17 cm pitkän vuodannahkaluun, se siirtyi järsimään luuta kauemmaksi.
Minä ryhdyin lukemaan. Sateessa oli pitkä tauko, joten se onnistui. Nautin nykyisin lukemisesta vähintäänkin yhtä paljon kuin nuorempana.
Yhtäkkiä katselin, mitä se Jäbä puuhaa. Se juoksi osittain järsitty luu suussaan, sitten se alkoi kaivaa. Luulin, että uutta jäähdyttelykuoppaa, mutta ei.
Kuopan kaivettuaan Jäbä asetteli luun sinne ja peitteli kuopan kuonollaan. Yksikään aiemmista koiristani ei tällaista tehnyt.
Jäbä on aikamoinen jepeli! Se muuten löysi piilottamansa luun. Järsi sen. Kun tuli luokseni, niin oli enemmän kuin vähän kosteana multainen.
Harmi, että puhelimeni oli sisällä latauksessa. Muutoin olisin ottanut kuvia tästä luun piilottamisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti