Kävin tänään Kolmen tähden illallisella kotikaupungissani Joensuussa ravintola Filipofissa. Kaksi ystävääni ja minä olemme ne kolme tähteä. Kyse oli ehkä sittenkin enemmän päivällisestä kuin illallisesta, mutta me olemme päättäneet tavata illallisten merkeissä kelloajasta riippumatta.
Paitsi jos tapailisimme aamuisin tai keskellä päivää. Silloin pitäisi puhua Kolmen tähden aamiaisesta tai lounaasta. Ehkä.
Ruoka saa reippaasti enemmän kuin kolme tähteä. Ateriamme olivat kaikilla ainakin osittain erilaiset. Kaksi erilaista alkupalaa. Kolme erilaista pääruokaa. Kolme erilaista jälkiruokaa.
Me kaikki olimme tyytyväisiä. Vaitettavasti ei löytynyt valitettavaa.
Tarjoilu pelasi. Se oli hätäilemätöntä, mutta sujuvaa. Ystävällistä. Ei mitään makeilevaa, vaan luonnollista.
Ja se vanha kauppias Filipofin hirsirakennus! Se on huikea. Se on löytänyt arvoisensa käyttötarkoituksen. Suojeltu puutalo kotikaupunkini keskustassa. Onneksi Joensuun typerät päättäjät eivät ole onnistuneet tuhoamaan sitä!
Ravintoloitsija ymmärtää selvästikin, mitä vanhan kunnioittamainen on. Ravintoloitsija ymmärtää, mitä henkilökunta merkitsee. Henkilökunta ymmärtää, mitä hyvä palvelu on. He ovat oikeita ammattilaisia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti