Viime aikoina olen suorastaan ahminut kirjoja. En syönyt, vaan lukenut. Vuosien jaksamattomuus keskittyä rakkaaseen harrastukseen on vienyt ehkä toiseen äärilaitaan. Tai ei sittenkään. Kyllä minä teen muutakin kuin luen.
Olen innoissani ja onnellinen, kun jaksan taas lukea. Kakarasta asti se on ollut minulle tärkeä asia. Onneksi se ei jäänyt kokonaan pois, vaan palasi elämääni.
Eilen aloitin Sofi Oksasen Koirapuiston. Minun oli pakko pakottaa itseni nukkumaan iltakymmenen jälkeen, ettei vuorokausirytmini menisi aivan sekaisin. Varsinkin kun välillä on menoja, joissa on tietty aikataulu. Huomenna heti yhdeksän jälkeen pitää olla suuhygienistillä hammasvälejä puhdistuttamassa.
Koirapuistosta puheen ollen, se on loistava kirja. Keskustelin siitä erään ystäväni kanssa. Hän ei ole samaa mieltä. Hänestä Oksaksen kaikki teokset Puhdistuksen jälkeen ovat olleet huonompia. Ei hän kuitenkaan sanonut, että huonoja.
Ystäväni kuuntelee paljon kirjoja. En ole aivan varma, soveltuuko tämä(kään) Oksasen kirja kuunneltavaksi. Minulle se olisi vaikeaa. Tosin en muutenkaan ole innostunut kirjojen kuuntelusta. Mieluummin luen, vaikka se sitoo paikoilleen. Muuta siinä sivussa ei voi tehdä.
Täytyy tietysti muistaa, että meillä jokaisella on oma makumme. Ja makuasioistahan ei voi kiistellä. Tai voi, mutta ei kannata.
Joka tapauksessa. Hyviä lukuhetkiä Koirapuiston ja/tai muiden kirjojen parissa!
Käännösvinkki: Koirapuistossa on eteeni tullut jo kaksi sanaa, jotka eivät välttämättä aukea venäjää osaamattomille. Trollikka on johdinauto ja marshrutka (Koirapuistossa toisin kirjoitettuna, kun minä en saa ylämerkkejä tähän) on reittitaksi.
Onko näiden ja muiden mahdollisten vierasperäisten sanojen ymmärtäminen tarpeellista, on toinen asia. Luovathan ne ainakin eksotiikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti