Kun nämä vapaammat elämänpäivät lähestyivät, aloin miettiä autolla ajotaitoani. Pohdin, rapistuuko se, kun enää ei tarvitse päivittäin käynnistää tuota menopeliä.
Päädyin ratkaisuun, joka ei liene kovin ympäristöä tuhoava. Kun kerran joka tapauksessa autolla ajelen.
Ajoharjoittelu - se oli ratkaisuni, jotta en menetä ajotaitoani. Autolla ajaminen kun saattaa jatkossa olla minulle entistä tärkeämpi asia. Jotta saan asiani hoidettua itsenäisesti.
Kaksi, kolme kertaa viikossa, kun hoidan kauppa- tai muita asioitani, teen ajoharjoittelusuoritteen.Ei siis pelkkää huviajoa, vaan myös asiaa. Joskus, ihan joskus kyllä lähden ajelemaan muuten vain, omaksi ilokseni vaikka maisemia katselemaan. Tai käymään jossain tietyssä kohteessa.
Maantieajoharjoittelu onnistuu käytännössä milloin vain, kun kotoani poistun. Joskus matka on lyhyt lähikaupassa käydessäni. Matkan pituuden lisääminen ei ole ongelma, jos/kun käyn "piäkaupungissa" Joensuussa tai naapurikunnissa.
Taajamaharjoittelun yhdistän asiointiharjoitteluun. Esimerkiksi kauppareissuilla tai kyläillessäni kaupungissa voin ajella eri kaupunginosissa, keskustassa. Tärkeintä on, että teillä liikkuu muitakin, on liikennevaloja, kiertoliittymiä, tasavertaisia risteyksiä, etuajo-oikeutta, väistämisvelvollisuutta.
Maantieajo hyvin päällystetyillä teillä ei ole ongelma. Pitää vain olla eri nopeuksia, jotta tuntuma säilyy. Mutkia ja sorateillä ajoa harjoittelen sivuteillä. Niitä löytyy aina matkan varrella.
Tarvitsen ajantasaisen kartan. Paperisen. Mikään digitaalinen kartta tai Google Maps ei minulle kelpaa. Rakastan paperisia karttoja. Niitä on hienoa tutkailla. Niistä saa helposti yleiskuvan ympäristöstä. Niiden avulla on helppo vaihtaa reittiä vieraammassakin ympäristössä.
Ja kamera mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti