Opiskelin Kiovassa vuosina 1976 - 1979. Kahteen silloiseen opiskelukaveriini olen pitänyt yhteyttä enemmän tai vähemmän tiiviisti.
Tänään juttelin toisen heistä kanssa. Olkoon hän E. Hän kertoi olleensa yhteydessä erääseen henkilöön, joka opiskeli samaan aikaan siellä Ukrainan pääkaupungissa.
Heillä oli tullut puheeksi muut silloiset opiskelijakaverit. Tämä opiskelijanuorukainen, nykyään ei enää niin nuorukainen, oli muistanut minut. Hän oli sanonut olleensa ihastunut minuun.
Tämä tieto saavutti minut miltei puolivuosisataa liian myöhään. En silloin ymmärtänyt tätä. Olisiko suhteesta tullut jotakin, jos olisin ymmärtänyt tilanteen? Tiedä häntä.
Hyvää tässä on se, että me kumpikin olemme eläneet hyvän elämän. Hän on isä. Hänellä on nyt toinen liitto. Hän asuu nykyisin vaimonsa kanssa Puolan pohjoisosissa hienossa talossa.
Sydäntäni lämmitti, kun sain tietää hänen ihastumisestaan. Riittääpähän minulla muisteltavaa (jota ei ole tässä tapauksessa) näin eläkepäivillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti