Onpa tässä eletty taas elämää. On tullut tehtyä yhtä jos sun toista. Sen jälkeen, kun tulin syntymäkodista omaan kotiini 20.10.2021, olen saanut aikaiseksi paljon juttuja.
Aivan alussa minulla olivat Luppa, Lutu ja NM eli nahkamutsi. Nyt on vain NM ja Lutun raatoa vähän.
Luppa oli kiva kaveri. Sellainen isohko siniruudullinen luppakorvainen koira, ei oikea. Siitä sain yliotteen aika pian. Oli mukavaa retuuttaa sitä, repiä ja riehua. Sain sen melko pieniksi palasiksi. NM löytää vieläkin joskus sen sisuksia hyvistä piiloistani.
Lutu, sellainen pitkäkorvajänönen, vaaleanpunainen pehmo, oli kovempi vastus. Sitä revittiin NM:n kanssa yhdessä. Sisukset saatiin ulos melko tarkkaan. Sitkeä se on. Siitä on vieläkin jäljellä "nahka". Muutama päivä sitten sain siltä toisen korvan irti. Nyt tämä kaksiosainen lutunen on narulelujen lisäksi lempijuttujani.
NM, joka näyttää vähiten pinkeältä olennolta, onkin sitkeä tapaus. Olen minä sitä yrittänyt riepotella, mutta tulos on ollut huono. Se on edelleen ihan kokonainen. Joitakin pintavaurioita se on saanut, mutta ne eivät haittaa sen elämää. Jos vielä joskus yritän siitä vähän näykkästä palan, niin lopetan äkkiä. NM tuijottaa minua niin tuimasti, että jopa minäkin ymmärrän, että on parasta lopettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti