Eilen aamulla ajattelin, että haluan jäädä vain sängyn pohjalle ja nukkua kunnes ruoho viheriöi omalla pihallani. Sen verran oli lunta tupruttanut. Töitä riitti minullekin ihan tarpeeksi, vaikka auraustraktori käy hoitamassa pihatien ja ison pihan. Eilen kävi vasta puoli kahden tienoilla.
Tänään totesin (jälleen kerran), että en sittenkään halua mökkiytyä edes muutamaksi kuukaudeksi. Tapasin opiskelu- ja työkaverini. Kävimme syömässä kreikkalaisessa ravintolassa. Oli todella mukavaa, ja ruoka oli hyvää.
Näitä ruokailun merkeissä tapaamisia on ollut jo jonkin verran ja tiedossa on lisää. Ja kunhan erään ystäväni kotiportaat sulavat sen verran, että tällainen kömpelyskin voi kiivetä niitä turvallisesti - ja uskaltaa -, niin rynnistän sinnekin kyläilemään.
Olen siis edelleen sosiaalinen olento, vaikka välillä luulin jotain muuta. Ei se mökkiytyminen ole sittenkään minua varten.
Kotiinkin oli mainiota tulla. Jäbä jäbäräinen otti vastaan innoissaan häntä heiluen ja pylly pyörien. Pääsin myös yllättymään. Se ei hyppinyt enää päälle vaan pysyi tassut lattialla tanssien. Ja koti oli samassa kunnossa kuin viihteelle lähtiessäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti