Tänään oli merkittävä päivä. Sillä oli rokotusten aika. Minua jännitti etukäteen, miten Jäbä saadaan autoon, koska se ei ole ollut innostunut autokyydistä.
Onneksi meillä on Ulkoiluttaja, joka jaksaa nostaa jäbäräistä. Minä ja hän olimme samaa mieltä, että pakko käyttää pientä pakkoa. Ei mtään lässytystä, jos meinataan joutua varatulle ajalle.
Ulkoiluttaja nosti Jäbän auto takaosaan ja antoi minulle taluttimen takapenkille. Pidin talutinta tiukalla, jotta Ulkoiluttaja saa takaluukun kiinni.
Jäbä stressaantui kyllä, mutta ei oksentanut. Tosin olin antanut aamuruoaksi vain ruokalusikallisen märkäruokaa. Näin se ressukka luuli saaneensa oikean aterian.
Levottomuus ja vilkkaus näkyivät vastaanotolla, vaikka Jäbä ja Ulkoiluttaja ennättivät tehdä pienen lenkin ennen rokotusta. Hienosti se jäbäräinen kuitenkin makasi tutkimuspöydällä (loppujen lopuksi) ja antoi tutkia sekä rokottaa.
Eläinlääkärin mukaan Jäbä ei ole liian lihava eikä liian laiha. Siis kunnossa sekin puoli.
Vaikka jännitin, miten hoituu 60 kilometrin edestakainen matka, niin se onnistui sittenkin. Yksin en olisi selvinnyt, kun en jaksa Jäbää nostella. Ulkoiluttaja on korvaamaton apu meille. Kiitos!
JK. Jäbä sai kyllä kunnon ruoka-annoksen myöhemmin, kuitenkin reippaasti ennen tavallista iltaruoka-aikaa. Muutoin se on makoillut ja välillä leikittänyt minua. Nyt (onneksi) suostui vielä käymään ulkona, niin ei tarvitse aamuyöstä nousta. Huomenna palaamme normaaliin ruokailurytmiin.
Alla Ulkoiluttajan ottama kuva todisteena siitä, että eläinlääkäriasemalla käytiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti