Pääsin taas tänään pitämään ajotaitoani yllä vapaaehtoistoiminnan ansiosta. Olin tukihenkilönä Kiteellä yhdessä sovitteluasiassa.
Kun lähdin kotoani, oli valoisaa. Omalta kylätä alkaen tie oli kurjassa kunnossa. Onneksi ei koko matkaa. Kuten silloin ennen Kiteellä töissä ollessani tien kunto vaihtui kuin leikaten yhdessä kohdin.
Jos meillä oli sohjoisaa ja hiekoittamatonta sekä mutkissa että mäissä, niin sen jälkeen homma oli hoidossa. Oli aurattu ja oli hiekkaa. Viimeinen 20 kilometrin pätkä oli sulaa, sillä tie oli suolattu. Sillä pätkällä on ollut usein vakavia liikenneonnettomuuksia. Kyse ei ole Kuutostiestä.
Kotiinlähdön aika koitti pimeän jo laskeuduttua. Kiteellä sateli aika sankasti lunta. Tuskan hiki meinasi tulla otsalle, mutta kielsin sen. Tohmajärvellä sade loppui.
Loppumatka oli lumista, jäistä, uraista, nimismiehen kiharoita ja muuten vain pomppuista. Sain kuitenkin erittäin hyvää harjoittelua, ja auton pysymään tiellä. Ajotaitoni pääsi koetukselle, sillä kovin usein en enää ole joutunut tai päässyt vastaaviin tilanteisiin noin pitkän matkan ajan.
Teki hyvää. Tarkoitukseni kun on, että saan uusittua ajokorttini (sitten vuosien kuluttua), kun nykyinen menee vanhaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti