Kävinpä taas kerran tunnin lenkillä Ulkoiluttajan kanssa. Minulla oli uudet vedonestovaljaat, mutta eivät ne minua paljoa pidätelleet. Eteenpäin piti päästä.
Hieman jännittää, milloin se Ulkoiluttaja hoksaa keinon pidätellä minua. Pysähtyy, lähtee takaisin tulosuuntaan tai jotain muuta. Silloin tiedän olevani koirakoulussa.
En minä mikään täysin tumpelo ole. Nahkamutsin ottaessa alla olevaa kuvaa pysähdyin, kun käskettiin. Enkä minä enää yrittänyt Ulkoiluttajan perään, kun se lähti kotiinsa. Katselin vain.
Huomasin muuten, että nahkamutsi ja Ulkoiluttaja olivat äimänkäkenä. Ja nahkamutsi vielä enemmän, kun minua ei tarvinnut sisälle houkutella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti