Tänä aamuna katsoin aivan ensimmäiseksi puhelimesta Hesarin sivut ja tarkistin, oliko Uus-Hitler Putin toiminut. Olihan se, perksules!
Sen jälkeen on ollut pakko seurata Ylen erikoislähetystä radiosta. Unohdin jopa etä-fysioterapian, kun olin niin järkyttynyt.
Onneksi Suomi, EU ja Yhdysvallat ovat jyrkästi tuominneet hyökkäyksen yksielitteisesti. Pakotteita kiristetään.
Menisi se äijä itse sinne taistelutantereelle eikä lähettäisi muita, jopa poikasia (onneksi ei sentään 10-vuotiaita).
Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola kuvasi hyökkäystä hullun miehen taktiikaksi. Ei voisi ilmaista osuvammin. Suomen kannalta huolta herättää se, että asiantuntijat painottavat Suomen geopoliittista sijaintia ja toteavat, että tilannetta pitää seurata tarkkaan.
Henkilökohtaiseksi tämä sota tekee se, että opiskelin Kiovassa vuosina 1976 - 1979. Tänään ovat kuvat siitä ajasta liukuneet silmieni edessä. Toukokuussa kukkivat kastanjat, lämpimät pimeät elokuun illat, kova opiskelu, ihania ihmisiä.
Jos oli jotain huonoa, niin en enää muista sitä.
Kaikki tuki Ukrainalle ja ukrainalaisille!
PS. Tiesittekö, että eilen 23. helmikuuta oli entisen Neuvostoliiton Puna-armeijan juhlapäivä. Nyt sitä kutsutaan Venäjällä Isänmaan puolustuksen/puolustajien päiväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti