Sainpas yllätettyä emäntäni tänään. Taisi se ensin säikähtää, mutta onneksi luotti minuun.
Halusin ulos, kun oli kova tarve päästä pisulle. Ei ollut se "normaali aika", jolloin pisuttelen emännän kanssa. Tai siis minä pisuttelen ja emäntä taluttaa minua.
Näin päädyin takapihalle. Ikkunasta näin, että emäntä puuhastelee jotakin ja lähtee sitten ulos etuovesta. Ei se mitään. Näin on tapahtunut ennenkin.
Nyt emäntä vain tuntui viipyvän. Etupihan suunnalta kuului ääniä ja klopinaa. Kun se vain jatkui ja jatkui, päätin mennä katsomaan tilannetta tarkemmin.
Lunta on tullut mukavasti, joten pääsin hyppäämään aidan yli. Ja varastorakennuksen vierustalla ei ollut korkeaa kinosta, kun katto suojasi seinän vierustaa. Siitä pääsin hyvin juoksahtamaan eteenpäin.
Emäntä laitteli jo puuvaraston ovea kiinni, mutta ei se minua huomannut. Juoksentelin pihassa riemuiten. Ei tarvinnut kahlata lumihangessa, kun Pauli-talkkari on käynyt pihan auraamassa.
Minut huomatessaan emäntä selvästikin säikähti. Se varmaan luuli, että karkaan. Kutsui luokseen, ja tottelevaisena koiranpentuna menin. Se meinasi pistää minut taluttimeen, joka sillä oli mukana.
Tiedättehän: paitsi että taluttimen avulla se taluttaa minua niin se myös vetää puukassia perässään talon rappusten luokse. Näin se kerralla tuotua sisälle enemmän lämmityspuita.
Emäntä päättikin luottaa minuun. Sain juoksennella, kun se raahasi sitä puukassia perässään. Välillä se kutsui luokseen kaiken varalta. Ja minähän menin.
Näin me kolme, minä, emäntä ja puukassi pääsimme sisälle luottamuksen ilmapiirin saattelemana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti