Tänään on tasan neljä kuukautta siitä, kun Jäbä muutti meille, tai siis minun luokseni. On pakko todeta, että minua ei harmita yhtään, että päätin ottaa vielä yhden koiran.
Meillä on ollut hauskaa ja haasteita. Ollaan ainakin vielä selvitty kaikesta. Toivottavasti jatkossakin - mahdollisimman pitkään.
Kuten koiranpennun kuuluukin se rasittaa välillä hermoja. Onneksi hermoni venyvät hyvin. Tosin ei tuo Jäbä niin kovin oikeasti hermoja koettele. On vain välillä kovakorvainen.
Suurin huolenaiheeni taitaa olla se, ettei Jäbälle vain sattuisi mitään. Lumien tippuminen katolta melkein sen päälle säikäytti kovin.
Touhukas se on. On mukana joka asiassa. Myös silloin, kun en sitä niin kaipaisi touhuun mukaan. Kestän sen, sillä sellainen vain on koiran(pennun) luonne.
Jos ei olisi mukana touajaa, niin olisi elämä kyllä aika tylsää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti