Että minä inhoan! Tekisi mieleni sanoa, että emäntääni, mutta ehkä nyt en kuitenkaan. Juurisyyt tilanteeseen ovat muualla. Inhoan kynsien leikkaamista.
Tänään(kin) emäntä päätti leikata tassujeni kynnet. Siis mitä! Miksi niitä pitää leikata? Eivät ne minua haittaa. Niistä on joskus hyötyä. Ainakin silloin, kun on pakko raapia emäntää. Tai tehdä kuoppia pihalla - nyt lumikinoksiin.
Kynsien leikkuu on raivostuttavaa. Kun se alkaa, niin haluan näykkiä, suorastaan puraista emäntää. Mutta mitä se tekee? Komentaa, että ei. Ja sen käskyn minä hullu olen oppinut jo aika pienestä pitäen. Ei takoittaa ei saa tehdä niin kuin mieleni tekisi.
Tuijotellessani niitä hitsin kynsileikkureita ymmärsin yhden asian. Niistä näkee, että asumme Joensuussa. Niiden väritys paljastaa ne.
Punaista ja mustaa. Ja teräksen väriä kuten Pielisjoessa. Voisivat ne kynsileikkurit olla edes keltaiset niin voisin kuvitella olevan alla kuuman auringin.
Auts! Ei sittenkään siellä. Tulisi hiki.
Onneksi emäntä on ymmärtänyt, että minua kannattaa lahjoa kynsiä leikatessa. Jokaisen leikatun kynnen jälkeen saaan pienen pienen herkkupalan. Jos yritän puraista emäntää, niin herkkupala jää saamatta, ja seuravaa kynsi leikataan. Halusin tai en.
Elä sitten noiden ihmisten kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti