Jäbän taluttimesta on moneksi. Ensisijainen käyttö on tietysti jäbäräisen ohjaaminen ja taluttaminen kävelylenkeillä. Kun Jäbä näkee, että otan taluttiminen esiin, sen häntä alkaa vispata ja pylly pyöriä, eikä se oikein tiedä, miten päin olisi.
Toinen kätevä tapa käyttää talutinta on tehdä siitä vetoköysi. Ei mikä tahansa, vaan polttopuukassin vetämiseen pihamaalla.
Tämän erikoislaatuisen vetoköyden avulla saan tuotua isomman määrän puita sisälle kuin kantamalla. Eikä tarvitse ostaa ahkiota kuten suunnittelin. Rappusissa saan kassin ylös nostamalla sen kaksin käsin edelläni. Kassi on silloin vähän kuin käsipainot.
Olisi se myös paino, jos kantaisin yhdellä kädellä, mutta silloin vahvistuisi vain oikea käsi. Ja kun kantopaino on enemmän toisella puolella vartaloa, tasapaino on vaarassa.
Kolmas tapa on käyttää talutinta "pelottimena". Jäbä villiintyy sisällä välillä aivan mahdottomaksi. Kun se on syönyt aamuruokansa ja minä aloittanut omani, niin se ei jäbäräisen mielestä käy laatuun laisinkaan.
Pitää leikittää. Vetää narupallosta, heitellä palloa, heitellä muita leluja, taistella niistä. Jos minä jatkan yritystäni syödä aamupalaa ja juoda kahvia, syliin pitää päästä. Hyvä olisi, jos saisi kaadettua kahvin nurin.
Jos en vielä silloinkaan antaudu, alkaa sohvalla meuhkaaminen. Jäbä kaivelee sen sisuksia, heittelee superlonin palasia ilmaan.
Silloin minulta menee hermo. Ei pahasti. Otan taluttimen esiin ja Jäbän istutan tuolini viereen. Pian se rahoittuu. Sohvan hajottaminen saattaa jatkua vielä senkin jälkeen, kun se on vapaa. Keksin laittaa taluttiminen sohvalle, osittain selkänojan yli. Jäbä jätti sohvan rauhaan.
Hieman jännitin, miten käy seuraavan kerran lenkille lähtiessä. Ihan hyvin kävi. Olin vienyt taluttimen hyvissä ajoin sisäkuistille. Kysyin, lähedetäänkö. Jäbä oli aivan innoissaan. Häntä vispasi ja pylly pyöri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti