Tänään torstaina 8.4.2021 on kulunut tasan viikko viimeisestä työpäivästäni. Aika ei ole käynyt pitkäksi. Olen nauttinut jokaisesta sekunnista. Miten rakastankaan hitaita aamuja, kun ei ole pakko rynnätä sinne ja tänne, jotta ennättäisin töihin.
Hyvin haudutettu aamupuuro (nyt on meneillään kaurapuurovaihe) milloin voisilmän, milloin marjojen, hunajan, pähkinöiden kera maistuu. Ennen aamupalaa olen tehnyt muut aamutoimet ja hakenut lehden postilaatikosta. Jokunen kerta olen tehnyt pidemmänkin kävelylenkin kuin kotiportailta postilaatikolle ja takaisin. On muuten pitkä aika, jolloin olen voinut lukea lehden arkisinkin aamupalalla.
Olen puuhastellut yhtä jos toista. Tehnyt kotitöitä (lue: pistänyt huushollia järjestykseen), seurustellut koirani kanssa, lämmitellyt uunia. Televisiota olen katsonut vähemmän kuin vaikkapa kuukausi sitten. Olen osallistunut vapaaehtoistoimintaan - etänä puhelinpäivystyksessä.
Ulkona olen ollut mahdollisimman paljon, minkä jalkani ovat sallineet. Kävelylenkkeilyä kuitenkin olen harjoittanut vähintään tunnin päivässä joko kerralla tai pariin otteeseen.
Nukun hyvin. En muistanutkaan, miltä todella hyvä uni tuntuu. Päätökseni, että aloitan päivät brunssilla, eivät toteudu. En jaksa maata sängyssä niin pitkään, sillä virtaa on. Pakko aloittaa aamupalalla.
Kun nuppia ei kiristä, niin energiaa riittää moneen. Olen ennättänyt elvyttää sosiaalisia suhteitani joihinkin, joiden kanssa en ole ollut tekemisisssä vuosiin.
Eilen soitin samalla kylällä asuvalle (etä)naapurilleni. Jo oli aikakin. Kutsuin sentään hänet ainoana kylältäni juhliin, kun valmistuin yhteiskuntatieteiden maisteriksi, pääaineena sosiaalityö.
Kokkailukin on palannut elämääni. Olen ennättänyt kokeilla viikossa melkein mitä vain. Tänään ajalsin kymmenen kilometrin päähän K-Marketiin Marjuskaan ostamaan vain ja ainoastaan uimaharjulaisen Viipukan ruisleipää.
Ei se siihen jäänyt. Hyllystä suorastaan hyppäsi syliini perinteinen suomalainen poronlihasäilykepurkki. Kysyt varmaan, mitäpä teen siitä. En tiedä. Onneksi minulla minulla on viisi suomenkielistä ja kakasi venäjänkielistä kokkailukirjaa. Ja netti sen lisäksi. Joitain ohjeita löytyy varmasti.
Yksi hyvä merkki virrastani on, että kävin lähikirjastossani. En ole oikein jaksanut keskittyä lukemiseen pitkään aikaan. Pääsiäisenä sekin taivas repesi. Ehkäpä siksi televisio on jäänyt vähemmälle. Tyhjensin muuten melkein kokonaan uutuudet-telineen. Ihanaa! Edessä on hyviä lukukokemuksia.
Viikkoon mahtuu paljon. Silti ei ole ollut kiirettä. Ihan hitaasti olen saanut edetä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti