Joskus nuorempana minua hymyilytti, kun "vanhat" väittivät ajan lentävän. Etenkin eläkepäivinä. Ajattelin, että höpöhöpö. Pitääkö sitä yrittää kaikin tavoin korostaa, että minulla on menoja? Kalenteri täyttyy, olen siis olemassa. Olen tärkeä.
Olen muuttanut ajatukseni täysin näistä ihmisistä. Kyllä, kyllä he olivat oikeassa. Eivät he itseään ja tärkeyttään korostaakseen puhuneet ajan lentämisestä. Ei kalenterin tarvinnut olla edes täynnä, kun aika lensi. Partsu häpeää alhaista ajatteluaan.
En ole ihan vielä eläkkeellä. Melkein suuren maailman tapaan nautin täyttä palkkaa ilman työvelvoitetta. En ole tehnyt mitään väärää, en ole rikkonut lakia enkä virkavelvollisuuksiani. Tilanteeni on lain ja työehtosopimuksen määräämä. Minulla on oikeus palkalliseen lomaan. Se kestää toukokuun loppuun.
Ja sitten alkavat ne e-päivät!
Vaikka en vielä nautikaan eläkettä, olen jo huomannut, miten aika lentää. Tuntuu kuin aamulla silmät avattuani on jo ilta ja nukkumaan menon aika. Mihin se päivä hävisi?
Tiede on antanut tällekin selityksen. On pohdittu, miksi lapsena aika kulkee hitaasti, mutta vanhempana se lentää. Lapsi kokee ja oppii koko ajan uutta. Aikuisena ja vielä aikuisempana päivät tahtovat mennä samoja ratoja. Ei ole suurempia vaihteluita, yleensä.
Radiosta tämän kuulin. Todennäköisesti Yle radio 1:stä. Tarkemmin ne pysty sanomaan. On paljon mahdollista, että kyse oli ykkösen tiedeohjelmasta, joka on mielenkiintoinen. Kuten suurin osa ykkösen ohjelmistosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti