Olen nukkunut nyt kolme yötä viimeisen työpäiväni jälkeen. Työasiat eivät ole vaivanneet. Yhden työtehtäviä liippaavan unen olen nähnyt. Aioin sijoittaa itseäni vanhemman miehen todella täysi-ikäisen tyttären kodin ulkopuolelle. Pääsimme yhteisymmärrykseen varhaisen tuen vastaanottamisella. Tämä mies kiitteli minua kyyneleet silmissään.
Työkaverit ovat pyrähdelleet aika ajoin mielessäni. Hyvällä tavalla. Mieleeni on noussut jos jonkinlaisia hauskoja sattumia. Välillä olen hihitellyt, naurahdellut ja jopa nauranut ääneen. Että he osaavatkin hauskuuttaa vielä näin etänä!
Vajaassa kolmessa päivässä olen saanut tupakeittiöni hyrskynmyrskyn. Päätin muuttaa keittiökaappien sisältöjen paikkoja. Mitään plääniä ei ollut, vain ajatuksen häivähdys, miten saan astiat ja elintarvikkeet uusille oikeille paikoilleen. Työtaso ja suurin osa ruokapöydästä ovat mitä ihmeellisimpien kekojen peitossa. Tuoleilla on kattiloita, paistinpannuja ja uunivuokia. Onneksi laatikostot alkavat olla järjestyksessään. Mahdun sentään ruokailemaan ruokapöydän ääressä.
Ruoasta puheen ollen ostin karitsan jauhelihaa. Takoituksena on saada siitä maittavaa. Idean kartisan kokeiluun sain alkuviikosta, kun tilasimme töihin noutoruokaa Ravintola Roustista. Rohkaistuin maistamaan enisimmäisen kerran karitsaa. Varsinaista lammasta en ole vielä maistanut.
Uusi ruoka-aine, josta teen joko pyöryköitä, pihvejä, mureketta tai pataa. Miten maustan? Ei hätää. Käännyin sisareni pojan puoleen, joka on ammattikokki. Itse olin ajatellut suolaa, rouhittua mustapippuria, sipulia ja valkosipulia. Sisareni poika täydensi yrttejä: rosmariinia, timjamia, oreganoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti