Löysin lopultakin sen oikean. Tänään kävin hakemassa sen kotiin. Uuden kahvinkeittimen.
Entinen oli keittänyt jo pitkään vähän pahanmakuista kahvia. Tosin se oli jo pitkälle toistakymmentä vuotta vanha, joten ei mikään ihme. Eikä kahvia voinut missään nimessä mainita kuumaksi. Se oli haaleaa.
En olisi uskonut, miten vaikeaa on etsiä uutta. Vanha oli palvellut pitkään, uskollisesti. Se oli hyvä kahvinkeitin, mutta sille kävi kuten kaikille ennemmin tai myöhemmin vanhetessaan. Se alkoi rapistua.
Halusin ehdottomasti samanlaisen, tai ainakin melkein. Edellytyksenä, suorastaan vaatimuksena oli, että siinä on kaksi kytkintä - on/off- ja lämpölevyn säätökytkin. Keittimessä piti olla automaattinen katkaisu ja suodattimessa automaattinen tippalukko.
Pannun piti olla samanlainen kuin edellisessä. Miksi? Jotta vanhan voisi jättää kaiken varalle, jos uusi särkyy. Tosin vanha kesti ilman yhtään naarmua koko ajan, minkä se oli käytössäni.
Mikä tahansa värikään ei minulle kelvannut. Hopean/teräksenharmaa tai musta sen olla piti. Ei valkoinen, harmaa, keltainen eikä punainen. Ostin ensin mainitsemani.
Onneksi se on vain kahvinketin, vaikka onkin tärkeä kapistus. Ajatelkaa, jos kyseessä olisi uusi miesystävä, avo- tai aviomies. Olisi aika mahdoton tilanne hänelle. Itse asiassa mikään ei kelpaisi, kun kahta samanlaista ihmistä ei löydy. Tai ainakaan miestä.
Mietitte varmaankin, minkä merkkinen keitin on. Päätin, että tässä blogitekstissäni en mainosta mitään merkkiä, joten ilmaisen asiat kiertoteitse. Kyse on "kahvimestarista".
Kun tulin kotiin, niin piti juhlistaa uutta kahvinkeitintä. Otettuani sen käyttöön ohjeiden mukaisesti ryhdyin keittopuuhiin.
Tätä hetkeä varten olin ostanut tasavallan päämiehen tasoista tummapaahtoista kahvia. Sen kanssa nautin hiivatonta maalaisleipää, 65-prosenttista levitettä, voileipämakkaraa ja ihanan maukasta juustoa. Sen nimi on sama kuin kotikaupunkini Joensuun yliopiston kampuksen konserttisali. Salin nimi vain alkaa C-kirjaimella, juusto K-kirjaimella.
Leipänautintoni kruunasivat mitä parhaimmat maustekurkkuviipalet.
Juhlahetki kannatti järjestää! Makuelämys oli mitä suurin. Nyt mieli on hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti