Valtava riemu on täyttänyt mieleni. Tämä vapauden tunne saa minut lähes lentämään. Minä siis todellakin saan päättää itse omasta ajastani! Jos olisin Jyrki Katainen, käyttäisin ilmaisua "fantastista".
Tosin fantastista-ilmaisu olisi tilanteessani laimeampaa kuin laimennettu vesi. Minä esitän vapauteni voimakkaasti. Radiosta nupit on äännetty kaakkoon! Kun tulee musiikkia.
Pidän monenlaisestsa musiikista. Klassisesta, rokista, jatsista, popista, iskelmistä, lavatanssimusiikista, lauletusta, instrumentaalimusiikista. Se, mitä kuuntelen, riippuu mielialastani.
Yllätin tässä itseni jokin aika sitten. Paikallisradiosta tuli lauantaitanssit. Päätinpä kuunnella. Yllätin itseni uudestaan, kun raijasin huonekaluja vähän syrjemmälle. Aloin tapailla tanssiaskelia. Ei mitään jiveä tai quickstepiä, vaan rauhallisempaa - valssia ja tangoa.
Nuoruudessani kävin innokkaasti lavatansseissa. Ympäri maakuntaa. Ja talvella muun muassa työväentalolla.
Nyt mieleni täytti hellyydensekainen huvitus itseäni kohtaan. Siinä minä haparoivin askelin tapailin yy-kaa-koo, yy-kaa-koo. Ja askel-vaihtoaskel, askel-vaihtoaskel.
Askelmerkit ovat iskostuneet vahvasti selkärankaani ja aivoihini. Niiden muistamattomuus ei aiheuttanut haparointia. Epävarmuutta aiheutti, kun mietin, milloin kenties kaadun. Olinhan niin monta kertaa taistellut mattojeni kanssa, ja kaatunut.
Hyvin meni. Jalat tykkäsivät. Mieli tykkäsi. Koko keho tykkäsi.
Ja nupit olivat kaakossa. Piti kyllä käydä pihalla kuuntelemassa, häiritseekö musiikki naapureita. Ei ollut ääni sentään niin kovalla, että kovin kauas seinien ulkopuolelle se olisi kantautunut. Santtu-koirani kuulee jo melko huonosti, joten se ei korvaansa lotkauta emännän aiheuttamalle hälinälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti