Heti alkuun kerron, että kaikki, mikä tässä tekstissä koskee minua ja esimiestäni, on fiktiota. Omissa ajatuksissani se voisi olla totta, mutta en ole vielä kokeillut. Ehkä kokeilen, joku kerta.
Tuli tehtyä töissä virhe. Tein päätöksen päivän myöhässä. Päätöksen kyllä saattoi tehdä näinkin, mutta virhe mikä virhe!
Käännyin esimieheni puoleen ja kysyin, voinko saada sairaslomaa ainakin yhden päivän, mieluummin sen kolme päivää, jotka esimies voi myöntää. En saanut. Esimies totesi, että kärsi nahoissasi.
Seuraavaksi mokasin, kun lähetin vahingossa yhden asiakkaan paperit toiselle. Eihän siinä muutoin mitään, mutta kun sukunimi ja kaikki etunimet, osoite ja henkilötunnus kävivät ilmi näistä papereista.
Häpesin niin, että taas yritin saada sairaslomaa. En saanut. Esimies vastasi asiakkaan tekemään kanteluun, että hän on keskustellut asiasta kanssani ja moittinut minua. Mielestäni ihan oikeutetusti. Lupasin olla jatkossa huolellisempi.
Mokasin kolmannenkin kerran. Astetta vakavammin. Annoin asiakkaalle virheellistä tietoa hänen asioissaan. Hävetti. Nolotti. Nyt käännyin työterveyshuollon puoleen saadakseni sairaslomaa. Ei tullut! Lääkäri tokaisi, että Kelan tautiluokituksesta ei löydy sellaista sairauskoodia, jotta mokailusta pääsisi vähän lepäilemään ja potemaan häpeäänsä rauhassa.
Jos olisin ministeri, niin silloin taivas aukeaisi, ja saisin nuolla haavojani kotona. Kyllä esimies, asiakkaat ja työkaverit mokani unohtaisivat, kun muut pääsisivät mokailemaan.
Tasan ei käy onnen lahjat! On se niin väärin, niin väärin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti