perjantai 1. marraskuuta 2019

Liikkumista, liikuntaa, urheilua

UKK-instituutti julkaisi uudet määritelmät liikunnasta. Ehkä jopa suositukset. Vai oliko se yksikössä? En ole suosituksia lukenut. Näin ollen olen tiedotusvälineiden varassa asian suhteen. Ja sehän merkitsee, tietenkin, että olen mitä suurin asiantuntija!

Siinä mielessä olenkin, että minä sekä liikun että harrastan liikuntaa, mutta en urheile. Mikä ero näillä sitten on? Se riippuu näkökulmasta. Minulla on selvä näkökulma asiaan. Olen ilmeisesti kokemusasiantuntija.

Perinteisesti - näin ymmärrän - on ajateltu, että liikuntaa on, kun ihminen vapaa-ajallaan lähtee kävely- tai juoksulenkille, uimaan, harrastuksekseen pyöräilee, hiihtää, laskettelee, suunnistaa, nyrkkeilee, pelaa liikkumista vaativia pelejä eli ei e-pelejä ja mitä vain, jossa pitää pistää jalkoja toistensa eteen ja ehkä käyttää käsiäkin enemmän kuin jokunen minuutti.

Allekirjoitan tämän. Onhan se minun oletukseni määritelmästä. ;)

UKK-instituutti kohahdutti ilmoittamalla, että vähäinenkin liikkuminen on liikuntaa. Monet tahot tyrmistyivät tästä. Ja kärjistivät asian. Lähinnä kilpaurheiluun erikoistuneet tahot.

Maakuntani suurimmassa sanomalehdessä eräs pitkäaikainen liikunnan / urheilun asiantuntija ja taustatekijä irvaili, että pöytiä kannattaa pyyhkiä, koska sekin on liikuntaa. Siis pilkkasi, halveerasi vähäisen liikkumisen merkitystä!

Jäin miettimään liikkumisen ja liikunnan eroa. Paljon liikuntaa harrastavalle liikkuminen (siivoaminen, tiskaaminen, pöytien pyyhkiminen ja muu vastaavat) ei ole varmasti liikuntaa. Jollekin toiselle, joka ei pysty "harrastamaan liikuntaa" syystä tai toisesta, liikkuminen voi olla todella suuri liikuntasuoritus. Miksi siis mitätöidä tätä? Miksi emme kannustaisi näitä ihmisiä tarttumaan pöytäluuttun, imuriin, lumilapioon, lumikolaan?

Onko unohdettu termi hyötyliikunta?

Onko arvokkaampaa, että hyväkuntoinen tai erittäin hyväkuntoinen kävelee tai juoksee viisi, kymmenen kilometriä kuin huonokuntoinen tai liikuntarajoitteinen tekee kotonaan ja pihapiirissään jotain, jolla jalat, kädet, nivelet saa liikkeeseen?


Urheilu on asia erikseen. Siinä on aina mukana kova tekemisen meininki. Siinä on mukana jotain kilpailullista, vaikka kyse ei olisikaan varsinaisesta kilpailusta. Siinä pitää voittaa muut. Liikkumisessa ja liikunnassa pitää voittaa oma itsensä.

Urheilussa on kyllä reunaehtonsa, minun mielestäni. Minusta e-kilpailu ei ole urheilua. Moottoriurheilu ei ole urheilua. Vaikka niissä pannaan peliin oma itsensä, ja fyysiset ja psyykkiset vaatimukset ovat kovat, niin sittenkin. Ja tämä on vain minun mielipiteeni. Tiedän monella muulla olevan omansa. Sitäkin kunnioitan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti