porilaisia ja porilaisia

Miksi kirjoittaa porilaisista? Siihen on monta syytä. Minun syyni löytyvät (löytynevät) tästä kirjoituksestani.

Ensimmäisen kerran sain tuntumaa porilaisiin joskus kauan sitten, 1970-luvulla, tai myöhemmin.


Nämä Porilaiset olivat siis täysin jalattomia. Niitä syötiin. Wikipedian mukaan (jos siihen on uskomista) Porilainen on grilliruoka, joka koostuu kahdesta paahtoleivästä ja niiden välissä olevasta noin sentin paksuisesta palasta sipulimakkaraa. Sipulimakkaran ja leivän lisäksi Porilaisessa on raakaa sipulia hakkeena tai renkaina, kurkkusalaattia, sinappia ja ketsuppia. Aidon Porilaisen tunnistaa nimenomaan oikeasta leivästä ja tietynlaisesta makkarasta.

Tämä porilainen ei minua enempää innostanut. Kerta riitti.Yksi grilliruoka, ja se oli siinä!

Kaksijalkaisiin porilaisiin tutustuin ensimmäisen kerran ulkomailla opiskellessani. Toinen oli "naisimmeinen" samalta vuosikurssilta. Toinen oli "miesimmeinen", joka opiskeli musiikkia ja laulua eri tiedekunnassa.

Tuo porilainen miesimmeinen muuten kutsui minua sokeripossuksi ja tiejyräksi. Ihan vitsinä vain, toivon. Olinhan silloin nykyiseen painooni lähes keijukainen - tai en nyt sentään. Melkein puolet kuitenkin.

Tuo naisimmeinen hämmensi ja hämmentää edelleen minua. Hän asui samassa opiskelija-asuntolassa ja samassa solussa kanssani. Minä kahden hengen huoneessa paikallisen ihmisen kanssa, hän kahden hengen huoneessa suomalaisen opiskelutoverimme kanssa.

Useana aamuna, kun poikkesin tämän porilaisen huoneeseen, siellä oli todella makea tuoksu. Ajattelin, naiiviuttani, että kyse on makean punaviinin jälkituoksusta. Tuoksu taisi ollakin jostakin poltettavasta. Näin olen myöhemmin viisastuttuani arvellut.

Omalle paikalliselle kämppikselleni lähetän muuten terveisiä. Kiitos häistäsi! Toivottavasti niitä lapsia tuli paljon, kuten toivoin "puheessani". Muuta en juuri osannut vielä sanoa vieraalla kielellä. Puheiden pitäminen ei muutenkaan ollut, eikä ole vieläkään, minulle ihan ominta minua. Olinhan silloin ujo ja arka, vaikkei kukaan nykyään uskoisi. Siitäkään huolimatta, että uskaltauduin opiskelemaan ulkomaille heti lukion jälkeen.

Porilaiset tulivat elämääni uudestaan, kun 1980-luvun puolenvälin tienoilla jouduin Poriin silloisen työnantajani projektin myötä. Asuin viikon hotellissa. Aivan kamalaa aikaa! Hotellin ja ravintolan henkilökunta ei edes tervehtinyt minua. Mitä häh? Tämäkö on porilaisuutta?

Työnantajani sikäläisessä toimipisteessä tunnelma oli sama. Olin kuin ilmaa. Olin lainassa oleva kone.

Menin myös tapaamaan opiskeluaikaista kaveriani ennalta sopimamme mukaisesi. En ollut laisinkaan omillani. Vastaanotto oli kuin olisin vain tupsahtanut yllättäen. Menin entisen opiskelukaverini lapsen kanssa talon toiseen asuntoon, lapsen ukin luokse. Kiitos Väinö! Otit minut hienosti vastaan.

Silloin päätin, että Pori ja porilaiset saavat olla. Elämä kuitenkin päätti toisin.

Minulla on nykyään Porista kotoisin oleva työkaveri. Hän on ihanasti ylpeä porilaisuudestaan.

Aloin epäillä porilaisuutta hänen murteensa ja puheen aksentin perusteella. Vaikutti vahvasti, että lounaismurteiden alueella ollaan. Entisenä "kielitieteilijänä" ja murteista kiinnostuneena, suorastaaan niistä "kiksejä" saavana, mielenkiintoni heräsi. Mikä ihmeen immeinen on tänne itäiseen Suomeen eksynyt?

Tässä kielitieteilijyyteni tarkoittaa vieraiden kielten ja suomen opiskelua. Ihan vain tarkennukseksi.

Olen kuunnellut työkaverini juttelua kiinnostuneena. En vain "kielitieteilijänä", vaan ihan ihmisenä.

Nyt paljastan hänen etunimensä. Se on Päivi.

Päivi on onnistunut muuttamaan käsitykseni porilaisista. Eivät he olekaan niin luotaantyöntäviä ja hirveitä kuin tuon Porissa viettämäni työviikon perusteella voisi luulla. Eivätkä päihteetkään kuulu ainakaan jokapäiväiseen elämään. Ei tuoksu makea haju, kun hän tulee kahvihuoneeseen. Ei kyllä muillakaan meillä työpaikallamme. ;) Jos joskus maistaa/maistavat, ei ole minun asiani moralisoida.

Päivi-porilainen, nykyinen itäsuomalainen (! - röyhistän rintaani), on mainio esimerkki siitä, miten vanhat ennakkoluulot voivat karista yhden ihmisen myötä.

Porilaiset taitavat sittenkin olla ihan kunnon ihmisiä! ;)


PS.
Lounaismurteet eroavat melko paljon muista suomen murteista. Niissä on vaikutteita rannikon ruotsalaismurteista. Lounaismurteilla on ollut yhteyksiä viroon enemmän kuin muilla suomen murteilla.

Porin seudun murre kuuluu lounaisiin väimurteisiin.

PS2.
Miksikähän ruoka nimeltä Porilainen kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, mutta kaupungin asukas pienellä? Ymmärrän kyllä erisnimen ja yleinimen eron. Mutta kun se ruoka ei ole mitään, minun mielestäni. Ihnmiset ovat jotain!