Söinpä tällä viikolla taas maukkaita keittoja, vaikka eineksiä ovatkin. Helteillä en ole syönyt muuta kuin mikrossa lämmitettäviä ruokia ja salaatteja. Pakastimesta loppuivat valmiit itse tehdyt ruoat, joten piti ostaa (vasta tällä viikolla) eineksiä. Jälleen kerran onnistuin ostamaan 30 prosentin alennuksella olevia keittoja, joten hinnaksi jäi kaksi euroa ja kymmenen senttiä.
Luottomerkkini on Kokkikartano. Ostin täyteläisen lohikeiton ja täyteläisen pinaattikeiton. Toivottavasti kukaan ei ala nillittää, että onkohan niissä miten paljon lohta tai pinaattia. Ei tietenkän ole yhtä paljon kuin itse tehdyissä. Riittävästi kuitenkin. Eines on eines.
Ensin laskin suolan kokonaismäärän väärin, mutta eihän se ollut lähelläkään päiväsuositusta, joka on viisi grammaa. Lohikeitossa suolaa oli yhteensä 2,1 grammaa, pinaattikeitossa 1,8 grammaa.
Lohikeitossa oli hyvin erilaisia juureksia. Kummassakaan keitossa ei ollut kermaa kuten ensin muistin. Voita kyllä oli, mutta voi on aina voita.
Kerma ja voi tuntuvat olevan joillekin suuri kauhistus. Tuttavapiirissäni on muutama, jotka mainitessani vaikka eineslohikeiton kommentoivat, että siinä taitaa olla kermaa. Muiden einesten osalta, että taitaa olla voita. Mitä sitten?
Olen koko varhaisaikuisuuteni ja keski-ikäisyyteni ajan pyrkinyt välttämään voita ja kermaa. Ja siitä huolimatta läskiä on tullut. Enää en jaksa miettiä turhia. Kun herkuttelen, herkuttelen hyvällä omallatunnolla. Jos joku muu kärsii siitä, kärsiköön.
Ei enää yllä mainitun suuntaisia kommentteja, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti