Aloin olla epätoivoinen. Ruoka ei maistunut. Minulle maistuu enimmäkseen harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Jäbällä on toinen luonto.
Hyvää asiassa on se, että jäbäräinen osaa säännöstellä syömistään, mikä minua ihmetyttää. Onhan se noutaja. Nyt vain alkoi mennä siihen, että söi, mutta ei riittävästi. Ei edes aina, vaikka lisäsin nappuloihin märkäruokaa kastikkeen kera.
Päädyin lopputulokseen, että pitää vaihtaa ruokamerkkiä. Onhan Jäbä syönyt samoja nappuloita siitä alkaen, kun minulle tuli.
Tänään ovelleni tuotiin tilauksestani kotimaista Dagsmarkin Vimpeli-penturuokaa. Säkki on yhdeksän kilon painoinen. Ja tilasin myös lohiöljyä litran, jos se auttaisi Jäbän iktyoosiin, kalansuomuihottumaan, joka aiheuttaa voimakasta kutinaa.
Testasin uutta ruokaa sellaisenaan, tosin laitoin jo siihen päivän lohiöljyannoksen kymmenen millilitraa. En voinut muuta kuin ihmetellä. Jäbäräinen rouskutti uuden ruoan suurella antaumuksella ilman kastiketta tai vettä. Tarjosin Eucanubaa, mutta se ei kelvannut. Lisäsin annokseen Vimpeliä, ja johan taas maistui.
Eucanubaa on jäljellä pieni määrä. Tarjoilen sen pieninä annoksina Vimpelin mukana, niin ei tule ruokahävikkiä.
Kun tämä Vimpeli-säkki on syöty, pitää katsella saman yrityksen muita ruokia. Ei pian vuoden ikäinen koira enää sitten penturuokaa tarvitse.
Nyt toivon, että Vimpeli pelastaa ja antaa Jäbälle vähän lisää lihaa luiden ympärille. Ei paljon, mutta kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti