lauantai 23. heinäkuuta 2022

Eihän ihmisenkään suu tuohesta ole

Kun nyt löysin Jäbälle mieluisat nappulat ruoaksi, on minun aika keskittyä omiin herkkusyömisiin. Eihän ihmisenkään suu tuohesta ole.

Ideoita pääsee "varastamaan" vaikka mistä, ihan itseltäänkin. Tänään keitin lounaaksi uusia perunoita ja kananmunia. Niiden kera söin rapumarinoitua silliherkkua. Ja tietenkin lisukesalaattia:salaatinlehtiä, kurkkua, tomaattia, paprikaa, raejuustoa ja punasipulirenkaita. Öljykastike siihen vielä. Salaattia jäi vielä toiseenkin kertaan. Palan painikkeeksi join piimää.

Perunoita keitin sen verran, että saan illaksi ja huomiseksi perunasalaatin. Sen teen erilaisia ohjeita sekoittaen kuten aina. Perunoiden lisäksi vihreää omenaa, punasipulia, paprikaa, herneitä, suolakurkkua ja kastikkeena ranskankermaa. Tarkoituksena oli yhden ohjeen mukaisesti panna mukaan chorizomakkaraa, mutta sitä ei ollut lähikaupassa. Kokeilen varovasti toista tulista makkaraa Katalonia Carlosta. (Oli muuten todella maukasta makkaraa!)

Naamakirja aiheuttaa hyvänlaista kateutta. Sieltä bongasin skagenin. Lohtakaan ei meidän kaupassa ollut, joten vaihdan sen pakastekatkarapuihin. Niitä minulla on kotona pari pussia. Sukulaiseni käytti saaristolaisleipää, minä joudun tyytymään ruis-Real-leipään. Vaaleakin paahtoleipä käy.

Katkarapujen lisäksi laitan skageniin punasipulia, ruohosipulia, smetanaa ja mustapippuria. Dijon-sinapin kohdalla vielä mietin, mutta kai sitä täytyy edes vähän panna. Paitsi leivän kera skagenia passaa hyvin syödä myös keitettyjen perunoiden lisukkeena.

Skagenin syön huomenna myöhäisellä aamiaisella, jota myös brunssiksi kutsutaan. Tai varhaisella aamiaisella, jos unta ei riitä brunssille saakka. Tunnen jo nyt suussani rapean paahdetun leivän maun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti