Kyllä koiranpennun elämä on hienoa. Elämäni ensimmäinen talvi, ja jo nyt näin paljon lunta.
Lumessa on kivaa leikkiä. Saa hyppiä korkealle, jotta pääsee eteenpäin. Syvän lumen ansiosta opin pissimäänkin kuten uroskoiran pitää. Osaan nostaa takatassuja pissatessani. Nostan siis vain yhtä kerrallaan. Muuten olisin kuonollani hangessa.
Emäntä tekee lumitöitä etu- ja takapihalla. Takapihalla se yrittää pitää enimmät lumet pois patiolta. Jos se yrittäisi kolata koko takapihan, niin ei sillä aika riittäisi mihinkään!
Etupihallakaan sen ei tarvitse kolata koko pihaa. Sillä käy sellainen Pauli-talkkari ajamassa traktorilla suurimman osan. Onneksi jää kuitenkin portaat ja varastorakennuksen edusta emännälle, tai siis meille.
Takapihalla emäntä työntelee lumia sellaisella työntimellä. Se on vähän kuin lapio, mutta isompi. Näin emäntä sen minulle selitti. Minusta on kivaa käydä sen lumentyöntimen kimppuun ja vähän pureskella. Mutta emäntä se vain työntää ja työntää. Se ei ymmärrä, että haluan auttaa.
Etupihalla emäntä käyttää oikeaa lumikolaa. Se on aika iso. Ihme, että emäntä jaksaa työntää. Taitaa se olla sittenkin vahva, vaikka on vähän kömpelö - ainakin joskus.
Minä yritän päästä kolan kyytiin, mutta aina minä siitä luiskahdan pois. Ei hätää. Etupihalla(kin) riittää tutkimista. Saan olla sielläkin vapaana, kun muistan totella emäntää. Jos meinaan mennä pihapiiristä pois, niin se kutsuu minut takaisin. Ja minähän menen takaisin. Saan aina silloin jonkin pienen pienen herkkupalan. Taitaa olla samoja nappuloita, joita muutoinkin syön.
Eilen keskiviikkona emäntä järjesti mahtavan yllätyksen. Se soitti naapurin Riitalle ja kertoi, että olemme etupihalla ja kutsui katsomaan minua. Riitta ja Juhani tulivatkin.
Taas osasin toimia oikein. Odotin, että emäntä antoi luvan mennä tervehtimään naapureita. Ei se pitkään minua pidätellyt. Arvasi varmaan, että en ehkä tottelisi sitä.
Vautsi mitä naapureita! Ne juoksivat minua karkuun, sellaista pientä lenkkiä. Meidän pihassa kun on sellainen, että autolla ja kävellen ja juosten voi kiertää. Ei tarvitse mennä ainoastaan eteen ja taaksepäin. Välillä meinasin oikaista, mutta hitsi, ne komensivat minua. Piti jatkaa perässä juoksemista.
Minussa taitaa olla etsijän vikaa. Riitta meni piiloon. Juhani ja emäntä houkuttelivat etsimään Riitan. Löysinhän minä. Kyllä minua kehuttiin.
Taisivat nuo kaksijalkaiset sopia, että kesällä mennään Riitan ja Juhanin mökille ja uimaan. En ole varma, mikä on mökki ja mitä uiminen tarkoittaa. Kaksijalkaisten äänen perusteella voin kuvitella, että sen jotain todella kivaa. Odotan siis jo kesää!
Mutta tässä vähän kuvia talven touhuista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti