Tänään tapahtui toisen kerran jotain ihmeellistä. Emäntä otti minut aamulla viereensä sänkyyn. Itse en vielä pääse sinne hyppäämään.
Luulin, että me koirat emme saa mennä sänkyyn. Siksi minullakin on kaksi makuualustaa, ihanan pehmeitä ja lämpimiä. Emäntä kertoi, että yleensä koirat eivät pääsekään, mutta hän on sellainen höppänä. Hänestä on mukavaa, kun vieressä on karvaturri.
Minustakin oli mukavaa siinä vieressä. Emäntä peiton alla, minä siinä kyljessä, en peiton alla. Emäntä rapsutteli minua niin mukavasti masusta. Piti yrittää auttaa toisella takatassulla.
Siinä oli todella lämmin olla. Sitten minulle tuli kuuma. Piti mennä lattialle. Keksin ihan itse, miten pääsen alas, ettei tarvitse hypätä suoraan tassuille, vaan laskeutua hienosti.
Pääsenköhän huomennakin viereen, hmm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti