Kävin tänään valokuvassa aluevaaliehdokkuuttani varten. Ei meinannut hymy irrota, kun en tykkää olla kuvattavana.
Piti saada sekä puolivartalokuva että kuva kainaloista ylöspäin. Eivätkä yhdet otokset riittäneet. Oli liian tuima tai vakava ilme. Mutta eikös vaalit ole vakava asia, ja tuima ilme osoita, että tiukkana ollaan?
Kun kerran hymyä vaadittiin ja kuvaajan kehotukset eivät tepsineet, keksin omat keinoni. Aloin hauskuuttaa itseäni.
Juttelin kuvaajalle niitä näitä höpö-höpö-juttuja. Hän naureskeli ja kehui ilmeitäni. Minua huvitti. Ja tuskastutti. Milloin tämä päättyy?
Ensimmäisen kuvasatsin jälkeen piti ottaa lisää, kun puolivartalokuvat olivat totisia. Voi minua jalkavaivaista, kun piti seistä paikoillaan! Jalkani kun pitävät enemmän edes pienestä liikehdinnästä.
Lopultakin kuvaukset olivat ohi. Annoin kuvaajan valita, mitkä lähetetään eteenpäin. Yksi kummastakin sarjasta. Itselleni sain sen ei puolivartalokuvan, pyynnöstäni.
Odottakaas, kun julkaisen sen kuvan. Te suorastaan häikäistytte! 😂
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti