...sydämeni rakastaa. Näin lauletaan vanhassa, (ainakin minulle) tutussa laulussa Huopikkaat, huopikaat.
Nyt huopikkaat olisivat tarpeen niin minulle kuin Jäbälle. Me molemmat pidämme ulkona olemisesta, myös pakkasella.
Minulla kovalla pakkasella ulkoilua rajoittaa astma. Jäbällä sitä rajoittaa se, että se on pentu. Pienet tassut eivät oikein kestä kovaa pakkasta. Ainakaan vielä.
Onneksi meillä on sisällä lämmintä. On varaava takkauuni, jota lämmittää.
Ja pakkasesta on sen verran hyötyä, että Jäbä riehuu siellä - kaikesta huolimatta. Tosin sitä riehumista tällä "villipedolla" riittää myös sisätiloihin. Minä joudun varomaan, jotten kompastu siihen, kun se vilistää sinne tänne. Ja vie riehuessaan jos jotakin mukanaan.
Jos sen vauhti ei olisi niin kova, ottaisin siitä kuvia. Videotkaan eivät onnistu, kun se aina häviää kuvasta.
Mutta. Ei mitään. Saanhan minä nauttia tästä villistä menosta! 😍 Teistä muista viis. Kyllä minä Jäbää rakastan. (Huh - tulipa hiki!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti