Minun on pakko jakaa tämä kokemukseni. Kun keskiviikkona olin viemässä Santtu-koiraani eläinlääkärille, niin aivan alussa tapahtui jotain hilpeää. Kaikesta huolimatta.
Soitin ovikelloa, jotta hoitajat tulisivat kantamaan jäbäräisen. Se ei enää jaksanut nousta ylös, eikä minusta ollut avuksi sen kantamisessa. Ovi oli lukossa korona-tilanteen vuoksi.
Yhdestä hoitohuoneesta käytävään tuli nainen. Hän tuli avaamaan minulle oven.
Samalla kun aloin selittää, että Santun asioissa tulen, jokin päässäni napsautti kyseessä olevan aivan jonkin muun kuin Kivuttoman työntekijän. Tunnistinkin henkilön. En kuitenkaan saanut enää sanojani pysähtymään.
Kerroin asiani ja pyysin, että Santtu tultaisiin kantamaan. Nainen sanoi olevansa asiakas, ei työntekijä. Totesi tulleensa vain avaamaan oven minulle. Ja päästi minut sisään odottamaan.
Hänen ulkonäkönsä jo paljasti hänen henkilöllisyytensä, mutta äänestä ei ollut ollut epäilystäkään. Siinähän oli näyttelijä Eija Vilpas, joka näyttelee tänä kesänä Utrassa. Oli käyttämässä upean näköistä koiraansa tarkastuksessa.
Jos oloni ei olisi ollut silloin niin surkea, niin olisin räjähtänyt nauruun. Nauru ja hilpeys kaiken surun keskellä purkautuivat vasta kotona myöhemmin illalla.
Jotenkin tuntui lohdulliselta, että vaikka ikäväni Santun kuolemasta oli syvä, niin jaksoin nauraa ensikohtaamiselleni Eija Vilppaan (tai Vilpaksen - en tiedä, miten hän sukunimensä haluaa taivutettavan) kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti