Päiväretkellä Nurmeksessa

Kävin tänään torstaina päiväretkellä Nurmeksessa. En yksin, vaan Lieksassa asuvan ystäväni kanssa. Tutustuimme vuonna 2004, jolloin aloitin työt organisaatiossa, jolla oli yhteiset tilat tämän ystäväni työnantajan kanssa. Työkaveruutta kesti tammikuulle 2009. Yhteydenpito on jatkunut senkin jälkeen.

Sovimme retkestä jo kesäkuussa. Päivämäärä tarkentui heinäkuun alkupuolella.Starttasin auton aamulla heti yhdeksän jälkeen. Lieksassa pidin pienen pysähdyksen ystäväni luona. Joimme kahvit. Ja sitten baanalle.

Koska oli lounasaika, aloitimme Nurmeksessa ruokailulla. Kaneli Lunch & Cafe, Ravintola Kaneli suomeksi, oli valikoitunut ruokalistansa perusteella. Ja erityisenä lisäplussana oli se, ettei se kuulu S-ryhmään, vaan on yksityinen.

Ruoka oli erittäin maistuvaa. Lounaan hinta alle kymmenen euroa. Pääruoan vaihtoehtoina olivat possupihvit ja välimeren kalaruoka. Olisi voinut ottaa molempia. Gnoccheja sienikastikkeessa - sellaisia pastamaisia pieniä perunoita ja, aah, sieniä. Ja tietenkin salaattipöytä, joka ei ollut liian vaatimaton. Mahdollista olisi ollut valita myös salaattilounas tai päivän burger.

Suurempia tavoitteita retkelle emme olleet asettaneet. Ystäväni oli bongannut netistä lahja- ja sisustusliikkeen Kolme Sisarta, jonne.myös menimme. Minulla tuli heti mieleen Tshehovin näytelmä Kolme sisarta, ja kysyinkin asiasta, onko yhteys. 

Ei ole. Liikkeen perusti kolme naista, ja joku oli todennut heidän olevan kuin kolme sisarta. Siitä nimi. Tosin liike on saanut lahjaksi kyseisen kirjan sekä suomeksi että venäjäksi.

Tarjolla oli sisustus- ja koristetavaroita, käyttöesineitä, vaatteita. Palvelu oli erinomaista. Paikalla ollut omistaja oli huumorintajuinen. Ymmärsi tällaisen hullun mummelin juttuja.

Minulle mukaan lähtivät lahjapakkauksessa uunivuoka, kaksi puista lastaa ja puinen kapusta, astiapyyhe ja turvesaipua (ystäväni suosituksesta tämä) sekä merinovillaiset unisukat, made in Kuusankoski by Mervi Pitkänen. Niitä kokeilen tänä yönä!

Retken paras anti oli kuitenkin ystävän tapaaminen, rupattelu hänen kanssaan. Ja sitä juttuahan piisasi. Miettikääs nyt. Kaksi eläkkeellä olevaa naista, jotka viettävät kiireetöntä, hidasta (englanniksi slow) retkipäivää. Sovimme uusivamme retken elokuun loppupuolella, mutta Joensuussa. Saa nähdä, mitä uusia paikkoja sieltä löydämme.

Ja ajelimme me ympäri kaupunkia. Mukavan tutnuinen pikkukaupunki, jolla on kaksi keskustaa. Välillä olimme hieman eksyksissä. Tilannetta pahensi hetkellisesti neiti Navigaattori, joka ei ollut koko aikaa ajan tasalla.

Nurmeksessa vietetyn ajan nolo hetki oli siinä lopussa. Menimme kahville ja muille tarpeillemme ABC-asemalle. No, PKO ei ainakaan meidän vuoksemme mene konkurssiin, kun sitäkin tuimme.