Tänään veistin portaat. Takapihalleni, lumeen.
Aamulla huomasin, että koirani oli vaikea rientää katolta pudonneiden lumien yli kauemmaksi tarpeilleen. Pääsi se kyllä, mutta liukasteli.
Myönnän, nousu oli jyrkähkö, vaikka olinkin jo aiemmin muutamaan otteeseen mataloittanut kinosta. Ja laajentanut vauhdinottoaluetta oven takana.
Otin etupihalta jäähakkurin ja lumilapion ja suuntasin takapihalle. Sisäkautta, tietty. Niiden avulla sain otteen maahan jämähtäneestä ja tamppautuneesta lumesta.
Mielestäni sain veistettyä ihan hyvät portaat. Loivensin samalla nousua ja mataloitin kinoksen huippua. Näin on nelijalkaisen vanhuksen helpompi sännätä pehmeään lumihankeen piehtaroimaan ja nauttimaan talvesta.
Ja minä sain hyvää liikuntaa, jossa oli mukana elementtejä voimailulajeista. Sen verran märkää lumi oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti