Luulen, että kirjoitukseni otsikko on vanha suomalainen sanontatapa. Ja jos ei ole, niin väliäkö sillä. Se pitää paikkansa.
Tänään etätyöpäivänä keskustelin puhelimessa työkaverini kanssa. Kerrottuani, missä olen menossa rästitöiden osalta, niin hän sanoi yllättäen minulla vielä olevien työpäivieni määrän. Oli laskenut pikaisesti.
Tarkistin asian samalla, ja totta tosiaan. Hän oli oikeassa. Tämä päivä pois lukien jäljellä on 26 työpäivää. Vähiin käyvät, ennen kuin loppuvat!
Koska olen joka toinen viikko etätöissä kaksi päivää ja joka toinen kolme, niin lähtöjä työpaikalle on enää 14. Tosin en ole varma, onko se kiva asia. Olisi mukava tavata työkavereita ja vaihtaa ajatuksia. Tänäänkin, kun koko päivä kotona etätöissä meni siihen, että kirjasin, kirjasin ja kirjasin asiakasasioita, oli rankkaa.
Helpotusta istumisen tuskaan toivat lumityöt työpäivän jälkeen. Tunti harjan, lapion, jäähakkurin ja lumikolan kanssa palautti kropan oikeaan asentoon. Lannerangan ja jalkojen kipu hävisi.
Lumitöidenkin kohdalla pätee, että vähiin käy ennen kuin loppuu. Toivottavasti. Vaikka nyt on luvattu runsaita lumisateita, niin kyllä kevään aurinko lämmittää pian ja sulattaa lumia vähemmäksi. Ja sitten kokonaan. Vähäksi aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti