Olen työskennellyt nykyisissä tehtävissäni vuodesta 2012. Aluksi epäpätevänä, ja välillä muualla käyden. Nykyisessä toimipaikassani olen toiminut yhtäjaksoisesti tammikuusta 2016, vaikka työnantaja onkin vaihtunut.
Työni ei ole henkisesti helppoa. Joudun tarvittaessa puuttumaan ihmisten itsemääräämisoikeuteen, tekemään päätöksiä, jotka eivät miellytä asiakkaitani.
Ymmärrän erittäin hyvin asiakkaitani. En minäkään pitäisi kaikista niistä päätöksistä, joita teen. Virka-asemani kuitenkin velvottaa toimimaan kuten teen. Muutoin saisin syytteitä laiminlyönneistä.
Tekemistäni päätöksistä on tehty useita valituksia hallinto-oikeuteen. Yksi meni läpi, mutta olin jo ennättänyt purkaa sen päätöksen.
Toinen valmistelemani, mutta esimieheni allekirjoittama hakemus hallinto-oikeudelle meni muutoin läpi, mutta eräs yksityiskohta poikkesi hakemuksesta. Nyt on käynyt ilmi, että esimieheni ja minä olimme oikeassa, hallinto-oikeus väärässä. Asiakas ei ole turvassa.
Korkein hallinto-oikeus on myös joutunut ottamaan kantaa valmistelemiini asioihin. Siellä hallinto-oikeuden ratkaisut, jotka ovat olleet hakemusten mukaisia, ovat pysyneet voimassa.
Aluehallintovirastollekin on minusta kanneltu. Kantelijoiden mukaan olen käyttänyt epäasiallista kieltä, toiminut muutoin väärin. Kantelijoina on ollut muitakin kuin asianosaisia. Yhdessä tilanteessa huomasin toimineeni väärin. Korjasin tilanteen välittömästi.
On minusta tehty myös rikosilmoituksia. Milloin olen avustanut kidnappauksessa milloin väärentänyt asiakirjoja. Eivät ole nämä asiat menneet läpi poliisissa. Esitutkintaa ei ole aloitettu.
Viimeisin "riemastuttava" kantelu oli tehty eduskunnan oikeusasiamiehelle, joka siirsi asian työnantajani selvitettäväksi. Oli harmillista, kun esitin kantelijalle ja tämän puolisolle vaihtoehtoa, koska heidän alkuperäinen esityksensä ei siinä hetkessä ollut mahdollinen. Sekös heitä suututti.
Hyvä, kun kantelivat. Nyt tämäkin asia tulee käsitellyksi.
Useimmiten itse työ tuo suurta iloa. Saan toimia muiden hyväksi ja (ainakin yrittää) käyttää ammattitaitoani.
Välillä pitää taistella itsetunnon ja jaksamisen kanssa. Asiakkailla on tietenkin oikeus ilmaista mielipiteensä sekä valittaa ja kannella. Silti turhat ja vääristellyt väitteet tuovat rasitusta itsetunnolle ja jaksamiselle.
Onneksi työyhteisön tuki on takana, myös esimiehen. Sillä jaksan "loppuun" saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti