Näin koronaepidemian aikana on tärkeää huolehtia turvaväleistä, metrin, kahden väleistä kanssasisariin ja -veljiin. Usein se onnistuu, usein sitä noudatetaan. Ei aina.
Kaupoissa olen törmännyt kahdenlaisiin ihmisiin. On niitä, jotka kohteliaasti pysyttelevät kauempana. Kenenkään ei tarvitse väistellä, kun kaikki ottavat huomioon nyt jokaisen tarvittava tilan. Vastuu on kaikilla. Myös minulla.
Sitten on niitä, jotka tunkevat kylkeen kiinni. Näitä tilanteita on tullut, kun esimerkiksi olen tutkinut jonkin tuotteen tuoteselostusta. Tai kun olen ollut valitsemassa tuorehyllystä herkkuja: erilaisia pullia, lihapiirakoita ja pasteijoita.
Kerran yksi minua huomattavasti iäkkäämpi nainen yritti päästä samalle kapealle lasivitriinille kanssani. Sen eteen ei todellakaan mahdu kahta ihmistä - ainakaan minun kanssani. :) Ensin yritin kohteliaasti käsimerkein osoittaa, että voisitteko odottaa. Kun tulosta ei tullut, oli pakko ilmaista sanallisesti.
Ehkä hän pelkäsi, että vien kaikki herkut siitä vitriinistä. Taisin näyttää nälkiintyneeltä, vaikka ihan tuhdissa kunnossa olen. Tai ahneelta.
Turvaväleistä keskusteliin myös joko Ylen tv-uutisissa tai urheiluruudussa. Kyseessä oli jokin naisten koripallojoukkue. Kaikki haastatellut painottivat turvavälien merkitystä. Pukuhuoneessa pidetään väli joukuetoveriin.
Ohjelmassa näytettiin pätkä pelistä. Siinä oli kosketusta toiseen jos kerrankin. Onnistuneen korin jälkeen pelaajat halasivat toisiaan lujasti.
Hämmennyin. Sitten päätin luottaa, että vasta viidentoista minuutin samassa tilassa oleminen voi altistaa.
Kauanko muuten koripallopeli kestääkään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti