Ihanaa. Taas siirryttiin normaaliaikaan, jota jotkin typerykset talviajaksi kutsuvat. Suomen levys-, pituus- ja kaikilla piireillä eletään normaaliaikaa. Ei mitään poikkeavaa aikaa!!!
Monet eivät pidä siitä, että pimeä tulee aiemmin kuin epänormaalina kesäaikana. Toisille aamujen valoisuus on tärkeää. Niin myös minulle. Olisi vaikeaa kuvitella, että valoisa aika pimeimpänä vuodenaikana koittaisi vasta kymmen-yhdentoista tienoilla. Se olisi kuolema!
Tänään jo viiden aikaan illalla oli hämärää. Sisältä käsin, kun valot olivat päällä, ulkona näytti pimeältä. Tuntui ihanalta.
Kotona sisällä olen turvassa, vaikka ulkona on pimeää. Vain pimeä voi antaa tämän tunteen. Siitäkin huolimatta, että ikkunoissa ei ole kaihtimia, jotka peittäisivät ikkunat. Paitsi kahdessa. Toisen kaihtimen lasken alas yöksi. Toisen pimeän tullen. Näin en jää tuijottelemaan naapurin valaistuja ikkunoita.
Tosin en niitä muutenkaan tuijottele, mutta selitys on hyvä.
Rakastan kevään ja kesän valoa. En koe turvattomuutta. Mutta syksyn pimeydessä on jotain rauhoittavaa, turvallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti