Tämä viikko on ollut pelottava monille. Heille, jotka pelkäävät "erilaisia" ihmisiä. Heille, jotka pelkäävät ja paheksuvat "normaalista" poikkeavaa.
Tämä viikko on ollut Pride-viikko.
Olen keskiverto suomalainen, valkoihoinen ja heteroseksuaalinen. Ihmettelen, miksi Suomessa 2000-luvulla tarvitaan erikseen tällaista Pride-viikkoa! Eivätkö homoseksuaalit ja muut seksuaalit tai seksuaalittomat ihmiset olekaan normaaleja?
Valitettavasti useat suomalaiset ajattelevat näin. Sitä minä en jaksa ymmärtää.
Mikään jumala tai luoja ei ole elämääme määrännyt. Jos
kuitenkin sattuisi olemaan elämämme määrännyt jumala tai luoja, joka ei
hyväksy luomisiaan sellaisina kuin he ovat, hän on huono jumala.
Me synnymme sellaisina kuin synnymme. Jo syntyessämme olemme, mitä olemme. Sitä täydentää meitä ympäröivä maailmamme, yhteiskunta. Kuka nuorempana, kuka vanhempana löytää itsensä.
Olen miettinyt, miksi ihmiset, jotka ovat erilaisia heteroseksuaalisiin nähden, pyritään ajamaan nurkkaan. Vastausta en ole löytänyt. Paitsi sen, että käsittämätön pelko ajaa käsittämättömiin toimiin, puheisiin, kirjoituksiin. Muut kuin kaltaiseni ovat vaara.
Pelon ääreltä pitää päästä pois. Meidän pitää kunnioittaa ja arvostaa meitä kaikkia.
Tarvitsemme Pride-viikkoa. Tarvitsemme muistaaksemme, että maailma ei ole yksioikoinen, musta-valkea. Maailma on moninainen, täynnä erilaisuuksia.
Näinpä. Ja miten suuria, herkkiä ja pelottavia asioita näistä tehdään. Miksi elämänmittainen, läheinen ystävä itkee ja pelkää hylkäystä kertoessaan minulle identiteetistään? Miksei ole itsestäään selvää että rakas ihminen on rakas ihminen oli ruumis tai kiinnostuksen kohde mitä tahansa? Miksi pitää kasata tuskaa ja pelkoa muutenkin mullistuksessa elävälle? Miksi sitä pitää kasata sellainen vuori että seksuaalivähemmistön edustaja pelkää kertoa itsestään jopa läheisimmälle ystävälleen? Ihan kuin ihminen ei olisi sielunsa, mielensä, höpsöytensä ja naurunsa vaan pelkkä kuorensa tai se ketä koskettaa.
VastaaPoistaOnneksi minulla oli hyvä kasvattaja. Muistuupa mieleen viikonloppuaamu lapsuudesta kun telkkarista tuli aamulla maailman tylsin lastenohjelma, poika kulki pallonsa kanssa eikä ohjelmassa tapahtunut mitään. Aija Veera 5-6-7 vee harmistuksissaan kiroaa että ohjelma on huono ja poika ihan tyhmä ja homo. Vierestä kuuluu kummitustädin napakka ääni että "Tiedätkö mikä on homo?" Juu en. Sen ripityksen jälkeen tiesin. Ja sen myös ettei homo ole haukkumasana.
VastaaPoista