Minulla ei
ole minkään puolueen jäsenkirjaa, mutta kolmesta asiasta olen iloinen tämän
hallituksen kokoonpanossa: ulkoministerinä Pekka Haavisto, opetusministerinä Li
Andersson, ja ympäristö- ja ilmastoministerinä joensuulainnen Krista Mikkonen.
Ja on neljäskin ilon aihe: Keskustan ilomantsilainen kansanedustaja Hannu
Hoskonen ei ole ministeri. Hän ei näe metsää puilta.
Eikä iloa ilman surua. Surullista
on, että Ruotsalainen Kansanpuolue sai jopa kaksi ministerin salkkua ja
pakollisen ruotsin ylioppilaskirjoituksiin. Minulla ei ole mitään ruotsin
kieltä vastaan. Pidän siitä ja opiskelen koko ajan. Mutta rajansa kaikella.
Anteeksi oikeusministeri Anna-Maija Hendriksson. Ei millään pahalla.
Meinasi muuten unohtua, surua sekin.
Oppositiopuolueen Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen (ent. SDP).
Juhana on suurin suurimmista räksyttäjistä. Tuli ihan hiki katsoessani hänen
esiintymistään eduskunnan täysistunnossa. Pelkäsin hänen saavan jonkinlaisen
laagin, niin hän raivosi. Mies, joka esiintyy talousasiantuntijana, mutta ei
taida nähdä talouden kokonaisuuksia. No, suutarilla itselläänkään ei aina ole
niitä kenkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti