Eksyksissä voi olla monella eri tapaa. Jokin aika sitten eräs työkaverini kertoi eksyneensä työpaikallaan. Hän meni hakemaan asiakkaitaan aulasta. Kun hän palasi heidän kanssaan, hän suuntasi työhuoneeseen, istahti tuoliin ja näytti asiakkaille, että istukaa, olkaa hyvä. Yllättäen hän huomasi, että huoneessa oli työkaveri, joka ei toiminut työparina ainakaan näiden asiakkaiden kohdalla. Nolona työkaverini ohjasi asiakkaat viereiseen huoneeseen "sisäpiirin" eli varaturvaoven kautta. Asiakkaat eivät asiaa kommentoineet. Se huoneessa istunut työkaveri kyllä sitäkin enemmän. Onneksi vasta jälkeenpäin.
Kuulinpa myös toisenkin tarinan töissä. Äiti ja tytär olivat risteilyllä Tallinnassa yhdessä äidin sisaren kanssa. Äiti ja tytär päättivät lähteä laivan kannelle katsomaan ja mahdollisesti ihastelemaan laivan lähtöä satamasta. Laiva lähti. Äiti ja tytär olivat vain eksyneet väärän laivan kannelle. Joutuivat katsomaan oman laivan perään, kuinka se eteni kohti kotimaata. Onneksi tarinalla oli onnellinen loppu. Äiti ja tytär pääsivät toisella laivalla Suomeen. Äidin sisar sai raskaan taakan kantaa kaikkien kolmen matkaajan matkatavarat maihin Helsingissä.
Ja mitäpä minä pelkästään toisten eksymisistä kerron. Olen minäkin onnistunut siinä. Kauan sitten opiskellessani ulkomailla lähdin lempeänä elokuun lopun iltana kuljeskelemaan kolmen muun opiskelijaneitokaisen kanssa asuntolan läheiseen omenapuutarhaan. Siinä kävellessämme rupattelimme niitä näitä, ihastelimme jo kypsyneitä omenoita. Paikka oli meille kaikille uusi. Yhtäkkiä edestämme kuului maan valtakielellä käsky: Seis! Kädet ylös! Säikähdimme aivan valtavasti. Kaksi sotilasasuista miestä osoitti meitä kivääreillään. Toinen ryhtyi soittamaan lisäapua. Kuulin hänen sanovan, että sotilasalueelle on tunkeutunut neljä ulkomaalaista. Polveni tutisivat. En meinannut pysyä pystyssä. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Pian alkoi kuulua reippaita juoksuaskelia. Kolme asein varustautunutta miestä puhalsi paikalle. Vanhin, ja ilmeisesti sotilasarvoltaan korkein, purskahti nauruun meidät nähtyään. Puhui jotakin nopeasti. Koska olin vasta aloittanut opiskeluni siellä, en ymmärtänyt kaikkea. Tämä samainen mies selitti meille, missä olimme. Ei pitänyt meitä vihollisina. Arvioi välittömästi vaarattomiksi. Ihmetteli, miten olimme päässeet alueelle. Kävimme yhdessä katsomassa reitin, jota pitkin olimme tulleet. Kävi ilmi, että omenapuutarhaa ja varuskunnan aluetta erottava piikkilanka-aita oli painunut pitkältä matkalta maan sisään. Meidät vapautettiin ohjeistuksen kera. Aita korjattiin pikaisesti. Sen me havaitsimme jo seuraavana päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti