Elämäni on nyt kunnossa. Olen ollut kolmisen viikkoa huollossa. Ja vielä on viikko. Huolto tekee terää itse kellekin. On tullut tunne, että taitaa minulla vielä järki olla tallella - vaikka aika usein minua hulluksi mainitaan. Mainitsijat lienevät oikeassa, ehkä.
Elämisen riemu on palannut. Olen sen perään jonkin aikaa haikaillut. Oli piilosilla kanssani, hävytön. Ei minulla asiat huonosti ole olleet, mutta jotain kaipasin. Aamulla ylös, töihin, illansuussa kotiin, tylsänä televisiota katsellen. Työ vei kaikki mehut, mutta onneksi ei lopullisesti. Hähää, päihitinpä tylsyyden ja väsymyksen.
Päihitin, mutta en ihan omin voimin. Töissä oma tiimi ja koko työyhteisö toimillaan auttoivat jaksamaan ja pääsemään eteenpäin. Hyvillä mielin lähdin huoltoon ja hyvillä mielin palaan huollosta töihin. Odottamaan uutta huoltojaksoa joskus syksyllä. Juhannuksen jälkeen on toisten vuoro päästä huoltoon.
Huollossa on ollut autonikin. Aiemmin keväällä. Useaan otteeseen vein Timosen Autolle päänsäryksi. Auto kehveli kun ei suostunut paljastamaan salaisuuksiaan, missä vika. Lopulta sen oli antauduttava asiantuntijoiden edessä. Vika löytyi, se korjattiin. Kiitos Timosen Auton huollon väki! Partsu ajelee taas. Mikäli on rahaa bensan ostoon. Onhan sitä, kun vielä töissä käyn. Elleivät nosta hintaa (lue veroja) niin julmetusti, että pistän auton parkkiin. Tosin se ei käy, kun pitää ainakin töihin päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti