Kotikaupunkini haluaa suureksi pyöräilykaupungiksi. Jo ennestään hyvät pyöräilyreitit ovat saaneet täydennystä aivan ydinkeskustassa, pyöräilykatuja rakennetaan ja rakennetaan. Infrastruktuuri alkaa olla huipussaan pyöräilyn kannalta.
Kaupunkilaset pyöräilevät muuallakin kuin kaupunkikeskustassa. Maalla ja pienemmissä taajamissa, mutta silti omassa kaupungissa. Eivät ne olot ole huonot sielläkään. Mukavasti matka sujuu sorateiden reunamilla. Tiet eivät ole leveydellä pilattuja, joten välillä pitää ajaa kieli keskellä suuta. Autot tuppaavat ajamaan aikamoista vauhtia. Auton koolla ei ole väliä. Eniten pelottavat rekat. Entä jos juuri minun kohdallani perävaunu heilahtaa ja huiskauttaa minut kaaressa metsähallituksen tai yksityismetsän omistajan puolelle?
En minä tarkoita, että maalle pitäisi rakentaa kattava pyöräilyverkosto. Haluan vain tuoda päättäjille ja valmisteleville virkamiehille mieleen muistutuksena, että kaupunkimme on laaja. Kannattaa nostaa katse pois vanhoista kartoista ja ottaa esin ajanmukaiset kartat. Mitä kaikkea sieltä löytyykään?
Kotikaupunkini haluaa myös hiilineutraaliksi kaupungiksi. Siihen varmaan tuo pyöräilyn mahdollisuuksien kehittäminen osaltaan tähtää.
Kehitys kehittyy hitaasti, ja aina eivät päättäjämme ole johdonmukaisia. Pyöräilyä tuetaan, mutta jätteiden lajittelua ei riittävästi. Kantakaupungissa on kolme muovin keräyspistettä ja tiettävästi yksi maaseutualueella yhdessä taajamassa.
On pakko kysyä. Miten se, että ihmiset ajavat polttomoottoriautoillaan kymmeniä kilometrejä, jopa lähemmäs sata kilometriä tuodakseen muovijätteensä kaupungin keskustaan, tukee hiilineutraaliuden tavoitetta? Minä en keksinyt vastausta.
Pitäisiköhän tehdä kuntalaisaloite muovinkeräysbussien käyttöönotosta. Ei suinkaan niin, että muovit kerätään busseihin, vaan ihmiset, jotka sitten tuovat muovinsa niihin kolmeen kantakaupungin keräyspisteeseen. Samalla tulisi tutustuttua omaan kaupunkiin laajemmin kuin omassa pihapiirissä.
Ai niin, ei se onnistu. Eiväthän ne muovijätteet mahdu niihin kolmeen säiliöön. Jo nyt muovia on yltympäriinsä keräyspisteissä maassa. Ei siellä, missä pitäisi.
Sama vika joka paikassa näemmä. Jokainen yritys viedä muoviroskia oman kunnan muovinkeräyspisteeseen päättyi kyllästyneeseen soittoon Remeon asiakaspalveluun että ettekö viittisittekö lähettää joskus jonkun tyhjentämäänkin näitä. Pahvit, muovit, paperit kaikki tursuivat ylitäysistä säiliöstä pitkin Ruskon K-marketin takapihaa. Aina sai polttaa dieseliä Turkuun asti että sai tehdä pienen ekotekonsa. Ja muovinkeräyksessä hatuttaa sekin että kyseessä ei ole suinkaan muovinkeräys, koska haljennutta pakasterasiaa ei härregyyd sentään saa sinne astiaan laittaa ettei vaan muovijäte päätyisi kierrätykseen - kierrätykseen saa muovijätteestä päätyä vain se murto-osa muovisesta pakkausjätteestä, joka on palveltuaan edelleen puhdas. Sen pakkausjätettä tuottavat yritykset hampaat irvessä ja suuren vastahakoisuuden vallassa suostuvat kustantamaan. Entä kun mikroaterioiden limaiset tarjoilukaukalot menevät polttoroskiin, enkö niiden tilalle saisi laittaa muovinkeräykseen vastaavan määrän ei-pakkausjäte muoviroskaa? Kyrsii kyllä todella miten uskomattoman huonosti ja välinpitämättömästi Remeo kierrätyspisteensä ja velvollisuutensa täällä päin hoitaa - useista yhteydenotoista huolimatta.
VastaaPoista