Kävin tänään kaupungissa asioilla. Olin poissa nelisen tuntia. Tultuani kotiin siellä odotti karmea kaaos.
Syy tähän on osittain minun. Olin unohtanut vanhojen lehtien kassin tassukkaan ulottuville. Tassukkaan vika oli se, että ryhtyi tuhoamistyöhön. Tietää, ettei saa. Olisi se voinut tylsyyttään helpottaa vaikka pierulelun avulla. Se oli tarjolla.
Lehdet oli tarkoitus viedä yhdelle ystävälleni, joka tarvitsee niitä muun muassa kompostin pohjalle. Ja hänen tyttärensä koirien pissa-alustaksi.
Jäbä oli silpunnut kaikki lehdet. Esitteli onnellisena häntä heiluen, että katso emäntä, tällaista kivaa täällä on.
Ei auttanut muu kuin ottaa lapio käteen ja lapata silppu jätesäkkiin.
Riemukkaan tapaamisemme Jäbä kruunasi nappaamalla ostoskassista juustopaketin ja vei sen juuri avaamaastani takaovesta pihalle. Kun menin perässä, tassukas vei juuston pihaviidakkoon, jonne en voinut mennä perässä.
Järjestin itseni takapihalle kirjaa lukemaan. Jäbä toi juuston ja esitteli sitä, mutta ei tietenkään antanut minulle. Houkuttelin sen sisälle vettä juomaan, suljin oven ja noukin juuston nurmikolta. Syömäkelpoista. Oltermannin muovikuori ei ollut rikkoontunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti