Esitän kiitokseni jaloilleni, jotka ovat palvelleet minua liki 65 vuotta. Enimmäkseen meillä on mennyt hyvin, mutta näin iän myötä on ollut välillä hankalaa, ja enemmän hankalaa.
Elämä kuitenkin yllättää, kuten kirjoitin aivan blogini alkuvaiheessa reilu kolme vuotta sitten. Ehkä se kirjoitukseni oli aivan ensimmäinen.
Viimeisimmän viikon aikana jaloilleni on tapahtunut jotain yllättävää. Ne toimivat hyvin, vaikka vielä vähän kömpelösti.
Mitä siis on tapahtunut? Jalkani eivät ole turvonneet lähes viikkoon.Tukisukat ovat saaneet jäädä nurkkaan.
Miksi, sitä en osaa sanoa. En tiedä. Joka tapauksessa liikkuminen on helpompaa. Näin saan mahdollisuuden kuntouttaa jalkojani, kun pystyn paremmin.
Rakkaat jalkani, ette ole maailman kauneimpia, mutta olette sitäkin rakkaimpia. Jaksetaan yhdessä, mahdollisimman pitkään.
Kiitos jalkani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti