Kyllä koira joutuu välillä outoihin tilanteisiin. Tänään minulle sattui yksi niistä, tulossa on varmaan satoja. Aloitan taustatiedoilla.
Emäntä totesi tuossa vähän ennen yhtä, että se lähtee kohta kaupunkiin kyläilemään ja käymään kaupassa. Antoi sentään Dentastixin ennen lähtöään.
Kummallisen kauan nuo kyläilyt ja kaupassa käynnit kestävät. Emäntä tuli kotiin vasta vähän ennen seitsemää! Luokatonta, sanon minä.
Juu, oli se käynyt kaupassa. Oli ostanut perunoita, porkkanoita, tomaattia, kurkkua ja silliä. Mitähän ruokaa noista oikein muka saa?!
Karseaa, kun se tuli väliovesta sisään. Mille se haisikaan! Sen mekko, nilkkasukat, kengät, jalat, kädet. Koko eukko.
Sen kyläilyt ja kaupassa käynnit tarkoittavat siis muiden koirien tapaamisia. Hajuja oli ainakin Se tapaa muita, mutta ei ota minua mukaan. Hävytöntä! Kyllä minäkin olisin niitä halunnut tapailla, ajaa takaa ja muuten juoksuttaa.
Ei minun auttanut kuin ryhtyä pesemään pyykkiä. Ensin nuolin puhtaaksi emännän mekon edustan ja takapuolen. Ei niin suurta aluetta vieraiden koirien hajuja voi meillä sallia. Sitten pesin sukat. Pyykki oli pesty, mutta se ei vielä riittänyt.
Emännän kädet, jalat niiden paljailta osin ja kengätkin piti pestä. Vasta sitten päästin sen peremmälle.
Se antoi minulle iltaruoan ja meni vaihtamaan ylleen kotimekon, jota olen vähän pistänyt uuteen kuosiin. Jostain syystä ne koirien hajut siirtyivät siihenkin mekkoon.
Varmaan hajut ovat menneet vaatteiden läpi iholle ja siitä kotimekkoon. Tarkistan asian, kun menemme nukkumaan. Sängyssä makuulla ollessaan emäntä ei pääse minua karkuun. Paitsi jos se onnistuu nousemaan ylös ja ohjaamaan minut huoneen ulkopuolelle. Pitää harkita toimintastrategiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti